Viva la revolucion

Status quo tarkoittaa tilaa jossa. Tilaa jossa olemme, vallitsevaa hetkeä ja totuttuja tapoja toimia - vastakohtana suurille muutoksille. 

Vallankumous yleisesti määriteltynä on olosuhteiden nopea muutos. Vallankumous voi olla rauhallinen, missä vallitseva johto ymmärtää tilanteen ja astuu syrjään, jotta yhteinen hyvä ja kehitys ei koe inflaatiota. Pahimmillaan operaatio on hyvin verinen, päitä tippuu ja kadut pestään verellä - syyttömien ja syyllisten. Tälläistä kaunaista tapahtumaa seuraa usein puhdistus. Vanhan kaartin jäänteet siivotaan niin synkkiin tyrmiin ja joukkohautoihin, joihin päivänvalo ei koskaan ulotu. Riippuu siitä kuinka syvistä haavoista ja vanhoista arvista on kyse. 

Vallankumous on mahdollisuus aloittaa alusta mutta se on myös hyppy tuntemattomaan. Se vaatii rohkeutta ja näkemystä. Ennenkaikkea se vaatii kuitenkin uskoa, horjumatonta uskoa omaan tekemiseen, omiin kykyihin. Kun valloitetaan sitä mitä ei ole koskaan ennen valloitettu, on riskit aina olemassa. Kun Jacques Mayal, vapaasukelluksen legenda, laskeutui ensimmäisenä ihmisenä yli 50m syvyyteen, silloinen lääketiede tiesi, että ihminen painuu kasaan paineessa ja seuraa kuolema hyisessä syvyydessä. Tämä vallankumouksellinen ei tätä niellyt vaan otti riskin. Nykyinen ennätys on 214 metriä. Voimme vain kuvitella mitä on pyörinyt Jacques Mayalin päässä ennne tuota sukellusta, jonka piti tieteen mukaan olla hänen viimeisensä. 

Mitä mietti Simon Anderson Oahun pohjoisrannalla 1980. Simon oli tuonut pipe masters kilpailuun oman uuden thruster mallinsa. Kolmieväinen lauta herätti huvitusta aikalaisissa. Simon epäili varmasti jossain vaiheessa itseään mutta luotti suunnittelemaansa ja lähti kisaan. Pipe on ollut ja tulee aina olemaan se adrenaliinipiikki, joka erottaa ne jotka ovat valmiita niistä jotka eivät. Jos surffaat siellä, kysymys ei ole tuletko loukkaantumaan vaan kysymys on milloin se tapahtuu. Pipe tappaa edelleen vuosittain kokeneita ammattilaisia. Tämän Simon valitsi näyttöpaikaksi uudelle, testaamattomalle mallilleen. Sanotaan vielä, että vain voitto riitti, jotta uusi hyväksyttäisiin. Simon Anderson kirjoitti sinä päivänä itsensä historiaan ja sanomattakin selvää, nykyään kaikki muut mallit ovat kuriositeetteja. Thruster on surffilauta. 

Muutos vaatii rohkeutta ja vakaumusta. Uskotko, että teistä on siihen. Onko intohimo palava liekki joka korventaa, joka vaatii toimimaan, vaatii, huutaa muutosta. Kuinka pitkälle olette valmiita menemään, millaisia uhrauksia olette valmiita tekemään. Jos uusia uria olisi helppo aukoa, kaikki tekisivät niitä. Täytyy myös muistaa asian kääntöpuoli - tilaisuus tehdä jotain uutta ei ole usein tapahtuva asia. Se on myös etuoikeus, kun kyvyt kohtaavat resurssit ja aika on oikea. Emme tiedä niistä, jotka tässä vaiheessa käänsivät selkänsä ja tyytyivät tilaan jossa. Heistä historia ei tiedä ja syy tähän lienee se, että he eivät ole mitään. Historian silmissä, ainoastaan menetetty mahdollisuus. He eivät koskaan joudu tuomiolle, heitä ei koskaan ole poltettu roviolla eikä syytetty noituudesta. He eivät myöskään koskaan innosta ketään, luo uusia asioita, uusia vallankumouksia, uusia tapoja toimia. 

Kun tilaisuus tulee, se tulee yllättäen. Silloin ihminen, joukko ihmisiä, joutuu päättämään mikä on oikeasti tärkeää. Mukavuusalue vai se tuntematon, joka on horisontissa. Kun ihminen ensimmäisen kerran oli ulkona laudalla Waimea bayssa isona päivänä ja pudottautui alas, kukaan ei tiennyt mitä käy kun homma menee puihin, ei ollut tietoa voiko siitä edes selvitä hengissä. Uteliaisuus, se palava halu tietää ja tahto uhrata itsensä tutkimusmatkailun alttarilla. Se on hengen voimaa ja ihmisen uskoa itseensä ja tahtoa porata reikiä kiveen katseella. Sille nostan hattuni. Joka kerran.