KETTU, JOLLA ON SUDENKORENNON SILMÄT

Moni voi välittömästi ajatella, että otsikko viittaa The Smashing Pumpkins yhtyeen Bullet with Butterfly Wings kappaleen hypoteettiseen Juha Vainion sanoittamaan suomenkieliseen versioon. 

Tämä on täysin ymmärrettävää, koska en voi itsekään ajatella otsikkoa ilman kyseisen kappaleen kertosäkeen melodian tulematta päähäni. 

Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Ja moni voi myös olla täysin tietämätön tästä asia yhteydestä. 

Tässä tarinassa tämä kettu on utelias poikkitieteilijä, joka etsii vastauksia aloittelijan innolla. Ketulla on arsenaalissaan se, mitä Zen-mestari Shunryu Suzuki kuvaa termillä aloittelijan mieli ja tämän vuoksi kettu tietää, että vastauksia on monia ja ne voivat löytyä yllättävistäkin paikoista. Ketussa on myös leikkisän opportunistin vikaa. 

Siili on asiantuntija, joka on kaivautunut osaamisessaan niin syvälle, että harva jos kukaan sen saavuttaa. Koska siili tietää ei sen tarvitse etsiä ja onhan siili usein juuri se, keneltä kysytään. Siili ei ole tullut tänne leikkimään, koska onhan tämä kaikki siihen aivan liian vakavaa. 

Filosofi Sir Isaiah Berlinin mukaan kapeakatseinen siili tietää yhden ison asian ja asioita yhdistelevä kettu tietää monta pientä asiaa. Tämä on hänen teoriansa ja se viittaa antiikin Kreikan runoilijan Arkhilokhoksen runoon kettu ja siili. 

Aloittelijan mielessä vastauksia on monia, asiantuntijan mielessä niitä on yksi. 

OLIPA KERRAN URHEILUSSA

Kerran oli kaksi poikaa, joita molempia odotti toinen toistaan hämmästyttävämpiä saavutuksia. 

Puolen vuoden ikäisenä toinen poika pystyi hämmästyttäviin tasapainosuorituksiin, kuukautta myöhemmin hän kuljetti pelivälinettä mukanaan kaikkialle ja 10 kuukauden ikäisenä hän pystyi mallista toistamaan suorituksia ja ottamaan vastaan ohjeita kuvallisesti, koska ei ymmärtänyt puhetta.

Kahden vuoden ikäisenä neuvolassa potkaistaan palloa ja seistään varpaillaan mutta poika oli kansallisessa TV-lähetyksessä lyömässä palloa lähes itsensä kokoisella mailalla. Samana vuonna hän osallistui ensimmäiseen turnaukseen ja voitti alle 10-v sarjan. 

Isä tiesi, että kolmevuotiaan pojan kanssa aikaa ei ollut hukattavissa ja teki suunnitelman koska hän tiesi, että poika oli luotu tähän ja oli hänen velvollisuutensa toimia oppaana. Tämän vuoden aikana hänen tuloksensa oli 14 yli ihannetuloksen yhdeksän reikäisellä kentällä Kaliforniassa. 

Neljävuotiaana hänet pystyi jättämään aamulla kentälle yhdeksältä aamulla ja hakemaan 8 tuntia myöhemmin, joskus niiden rahojen kanssa jotka hän oli voittanut niiltä, jotka epäilivät hänen kykyjään.  

Kahdeksan vuotiaana hän voitti isänsä ensimmäisen kerran. 

Yliopistoon mennessään hän oli jo kuuluisa. 

Toinen poika taas rakasti leikkiä palloilla, hän pelasi isänsä kanssa squashia sunnuntaisin, kokeili laskettelua, skeittausta, painia ja uintia. Hän pelasi koripalloa, käsipalloa, tennistä, pöytätennistä ja sulkapalloa naapurinsa kanssa aidan yli ja jalkapalloa koulussa. 

Hän myöhemmin sanoi, että eri lajien kanssa toimiminen auttoi häntä urheilullisuuden ja koordinaation kehittämisessä. Lajilla ei ollut väliä - kunhan siinä oli pallo. 

Hänen vanhemmillaan ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia hänen varalleen. Häntä ei työnnetty minnekään lajiin, pikemmin koitettiin vetää pois jos homma meni liian vakavaksi. Kun teini-ikäisenä poika alkoi keskittyä yhteen lajiin hänen vanhempansa koittivat saada hänet ottamaan sen rennommin. 

Hänen isänsä antoi vain yhden säännön: älä huijaa. Poika ei huijannut ja kehittyi. Ensimmäisessä haastattelussa häneltä kysyttiin mitä hän hankkisi ensimmäisillä palkintorahoillaan ja äiti kuuli ensin, että hän aikoi hankkia Mercedeksen ja järkyttyi. Kunnes ymmärsi, että poika tarkoitti enemmän CD-levyjä (mehr CD’s). 

Kun hänen valmentajansa siirsivät hänet talenttina vanhempien pelaajien ryhmään hän halusi takaisin ikäistensä luokse, koska kaverit olivat siellä. Harrastuksen parhaita juttuja oli kuitenkin puhua treenien jälkeen musiikista, WWF painista ja jalkapallosta. 

Siinä vaiheessa kun hän viimein luopui muista harrastuksista olivat muut pelaajat jo pidempään työskennelleet mm. fysiikkavalmentajan, urheilupsykologin ja ravintoterapeutin kanssa. Tämä ei häntä hidastanut ja 35-vuotiaan tienoilla, kun useimmat jopa legendaariset pelaajat lopettavat tennisuransa oli hän edelleen maailman ykkönen. 

Vuonna 2006 Tiger Woods ja Roger Federer tapasivat ensimmäistä kertaa molempien ollessa voimiensa huipulla. 

Myöhemmin Federer kuvaili sitä, kuinka Woods on ensimmäinen kenen kanssa hän koskaan puhui, joka tiesi tarkalleen miltä tuntuu olla voittamaton. Hän myös pohti sitä, kuinka erilaiset tarinat heillä oli. Woods kasvatettiin rikkomaan ennätyksiä ja hän itse unelmoi tapaavansa Boris Beckerin ja joskus pelaavansa Wimbledonissa. 

Woods osasi yhden asian todella hyvin. Federer oli monimutkaisempi ja monipuolisempi usean osatekijän summa. Sen lisäksi hän todennäköisesti viikkasi jopa roskansa.

Tämä ei ole kuitenkaan teksti varhaisen erikoistumisen on mahdollisista haitoista tai siitä kuinka se voi tarjota etumatkaa. 

Tämä on kirjoitus ketuista ja siileistä. 

TÄMÄ EI OLE VAIN URHEILUA

Puuseppä ja itseoppinut kelloseppä John Harrison oli kettu. 

1700-luvulla valtameripurjehdus oli hyvin vaarallista, koska paikantaminen merillä oli hyvin alkeellisella tasolla ja tästä seurasi lukuisia haaksirikkoja sekä menetettyjä henkiä. 

Britannian meriministeriö julkaisi 1714 kilpailun, missä haettiin luotettavaa keinoa pituuspiirin määrittämiseen yhden asteen tarkkuudella (110 km), mistä palkinto oli £ 10 000 (£ 1,85 miljoonaa) ja puolen asteen tarkkuudella (55 km) £ 20 000 (£ 3,7 miljoonaa) palkinnolla. 

Harrison ei ollut sellainen tekijä, jonka oletettiin vastaavan haasteeseen eikä todellakaan sellainen, joka sen voisi ratkaista. Hän oli kuitenkin vain puuseppä/kelloseppä. 

Kuten elokuvassa Kaappaus merellä sanotaan - ”He’s just a cook.”

Kuten Steven Seagal noin 278 vuotta myöhemmin ei Harrison myöskään antanut tämän vaatimattomalta kuulostavan arvion estää itseään toteuttamasta isompaa tarkoitusta. 

Harrison oli 21-vuotias kun haaste julkaistiin. Hän käytti seuraavat 45 vuotta kronometrinsä parantamiseen ja pääsi lopulta vaadittuun tarkkuuteen (50 km).

Steven Seagal pisti pahoja jannuja nippuun noin 90 minuuttia eikä varmasti edes saanut hikeä pintaan. 

 

Palkintoa maksettiin osissa ja lopulta Harrison vetosi perheensä kanssa kuninkaaseen ja parlamentti hyväksyi 1773 viimeisen maksun, joista kertyi kaiken kaikkiaan £ 23 065 ja aikaa suoritukseen kului 36 vuotta. 

Kettu pelaa pitkää peliä.  

MITÄ ASIANTUNTIJA TIETÄÄ

Philip E. Tetlock on poliittisen ennustamisen ja psykologian alalla asiantuntija, tai vähintään hyvin kiinnostunut. Niin kiinnostunut, että hän järjesti kokeilun otsikolla The Good Judgement Project vuosien 1984 - 2003 välillä. Tässä turnauksessa oli mukana yhteensä 284 eri alueiden asiantuntijaa ja siinä tehtiin yhteensä 82361 ennustetta. 

Asiantuntijat olivat eri aloilta marxisteista kapitalisteihin ja professoreista journalisteihin. Tuo jälkimmäinen ei edusta mitään äärimmäisyyksiä mutta kuulostaa vaikuttavalta. 

Kuinka ennusteet menivät?

Mahdoton tapahtui noin 50% ja täysin varma toteutui noin 25%. Selkein johtopäätös oli kuitenkin se, että mitä kuuluisampi ja suurempi profiili ennustajalla oli sitä huonompi hän oli ennustamaan, erityisesti pidemmällä aikavälillä kuten 3-5 vuotta. 

Kokeilu peilattiin myös Sir Isiah Berlinin Siili ja kettu-esseen ajatukseen ja kokeilussa siilit suorituivat erityisen huonosti etenkin pitkän aikavälin ennusteissa aihepiireissä, jotka olivat heidän asiantuntimuksensa ytimessä.

Heidän asiantuntemuksensa ei ole arvostelun alla millään tavalla. Haaste on siinä, että he tietävät yhden asian varmaksi mutta erityisesti pitkällä aikavälillä se ei auta, jos kaikki tai ainakin merkittävä osa kaikesta muusta ympärillä muuttuu.

KOGNITIIVINEN JUOKSUHAUTA

Juoksuhaudan kuvaileminen on helppoa mutta on vaikeampi kuvailla sitä, mitä tuntuu olla siellä. Se kuvailee kuitenkin hyvin tilannetta, missä siili on suhteessa siihen, mistä hän tietää niin paljon ellei lähes kaikkea. 

Kyseessä on asemasota. 

Juoksuhautoja ei pahemmin siirrellä. 

Tämä tilanne voi kohdata myös henkilön, jolla ei ole siilin osaamista mutta itsevarmuutta isolla kertoimella.

Tämän kenties äärimmäisin versio tunnetaan määritteellä Drinking the Kool-Aid, mikä tarkoittaa mahdollisesti täysin typerän ja jopa tappavan ajatuksen hyväksymistä jonkin doktriinin perustavanlaatuisen omaksumisen seurauksena. 

Useimmiten tämä tekee sinusta hölmön. Ja jos sinulla oli varoja niin ei ole enää. 

Mutta ei huolta, ne ovat paremmassa tallessa. 

 

KETTU SUDENKORENNON SILMILLÄ

Sudenkorentojen pää on melkein pelkkiä silmiä, jotka edustavat kaikkein kehittyneintä mallia verkkosilmistä. Molemmat silmistä sisältävät jopa 40 000 ommatidia, joita voi kutsua osasilmäksi. Jokainen näistä näkee oman kuvansa. 

Tämä tekee sudenkorennoista tarkkanäköisimpiä hyönteisiä. 

Kyllä, hyönteisten silmät ovat erittäin tarkkanäköisiä. Ihmisen silmämuna taas on lievästi litistynyt pallo. Sen etuosassa on läpinäkyvä sarveiskalvo, joka taivuttaa silmään tulevan valon. Ei 40 000 ommatidia.  

Kettu, joka tietää monia asioita ja joka omaa nämä joka suuntaan näkevät silmät olisi varsin hyvässä tilanteessa, kun arvioidaan yhteiskuntaa.

Tälläistä kettua ei tietenkään ole olemassa mutta ajatus on mainio - entä jos olisi niin mitä hän näkisi ja mitä hän tietäisi?

Varmaan sellaista, mitä ei sovi kaikille kertoa. 

WHAT DOES THE FOX SAY

Mitä luulet, että kettu sanoo? 

Siili voi sitä miettiä mutta kettu tietää...