Satu perheen pienille
Alussa oli taivas ja maa. Maa oli tyhjä paikka, missä oli ruhtinaallisesti vettä. Sitten tuli valo ja pimeys, päivä ja yö ja kalenteri ja oravanpyörä ja liukuma työpaikalle sekä iso määrä erilaisia eläimiä ja ihminen, jonka tehtävä oli tappaa ne sukupuuttoon. Ihminen ei ehtinyt koska sitten tuli urheilu ja luultiin, että tässä sitä ollaan - liikutaan ja ollaan tyytyväisiä. Kuitenkin, pahus soikoon, urheilu on vakavaa ja siinä voi palaa loppuun koska on Kilpailu. Ja sitten on tuo tehovalmennus. Tehovalmentaja on möhköfantin ja Sauronin sekoitus ja nimestään huolimatta on kovin tehoton. Tehovalmentaja panostaa lajiharjoitteluun ja uskoo, että ei niitä perustaitoja kukaan kaipaa. Kilpailu on kuitenkin kaiken pahan alku ja se syntyi järjestökulttuurin toisella kaudella. Silloin teimme tulosta välittämättä urheilijoista ja uskotaan, näin jälkikäteen, että kaikilla oli paha mieli mutta siihen aikaan ei itketty kulta kaulassa.
Uskoimme, että siirtyminen harrasteliikuntaan auttaisi, tai että erikoistuminen tekisi terää, mutta silti, edelleen urheilu on liian vakavaa, kun on kilpailua ja kaikkea. Kuitenkin jostain epämääräisestä ilmansuunnasta oli valoa tulossa - Nuori Suomi syntyi toimeliaiden aikuisten toimesta, jotka aidosti tiesivät mitä lapset haluavat - samalla varmuudella kuin Tahko Pihkala aikoinaan tiesi, että jalkapallo vahingoittaa lapsia ja nuoria kovuudellaan. Puuttuakseen pahojen aikuisten ja tehovalmentajien maailmaan Nuori Suomi loi kilpailoa systeemin, jonka kaikki ensin luulivat kirjoitusvirheeksi ja sitten vain niiden velhojen puuhasteluksi. Kuitenkin kyseessä oli suuren luokan valloitusretki, jolla lapset taas ympäri maan hymyilisivät urheillessaan.
Nuori Suomi, kuin Saruman keskimaassa, otti valkoisen viitan ylleen ja liihotti kertomassa kaikille urheilun kirouksista - kilpailuista ja tehovalmennuksesta. Asiasta tehtiin mustavalkoinen ja oikeat asiat tulivat sivuutetuiksi, kuten paladiineilla on tapana. Ehdoton hyvyys on pahempaa kuin pahin pahuus, sillä mikään ei ole niin suvaitsematonta. Kätyreikseen he palkkasivat puoskareita ja mielitohtoreita, jotka taisivat myös hypnoosin kertomaan rasituksista ja vaaroista. Asiaa huokailtiin valtakunnassa ja kaikkien kävi kovasti sääli näitä urheilevia lapsia ja nuoria, jotka paloivat lopussa. Koska näin aina tapahtuu.
Urheilun säälimättömät sielut miettivät kuinka taistella tuota valon lasta, Nuorta Suomea vastaan, mutta eivät keksineet mitään. Heidän yrityksensä vastarintaan kaatuivat siihen, että Akatemian faksi ei ollut päällä eivätkä he saaneet pullopostia Olympian kukkuloilta. Sitten he tekivät Rekrytointivirheen. He huomasivat sen luontevaksi ja tekivät asiasta kansainvälisen ja toistivat sata kertaa. Kuitenkin väki oli niin komeaa katseltavaa, että pakkohan ne oli pitää. Loppujen lopuksi he päättivät, että tekevät strategian ja odottavat, että elävät puut piirittävät Nuoren Suomen linnakkeen jossain Pasilan suunnalla.
Tehovalmennus jatkui kaiken tämän ajan herkeämättä ja sai lasten suut hevosenkengälle. Lasten vanhemmat olivat voimattomia, koska heillä oli kunnianhimo. He näkivät mitalit ja omakotitalot, joita lapsen temput permannolla toisivat sekä ison auton ja bensakortin. Kyllä lapsi sitten myöhemmin kiittää, huonosti suoritetusta valmennuksesta ja lapsuuden menettämisestä.
Samaan aikaan salaisessa linnakkeessa kolme muskettisoturia, joilla ei musketteja ollut lain, mietti vahvaa simaa maistellessaan, että jotain pitäisi tehdä. Kiivaasti he keskenään väittelivät, onko suurin paha tuo edistyksen kivireki Nuori Suomi valkoisine viittoineen vai nuo epäpätevät kilpailun pilaavat tehovalmentajat ilman tehoja vai jopa tuo Keskusjärjestäytynyt liittoväki. Lopuksi tultiin veljellisesti tulokseen, että kaikkien olisi mentävä mutta aikaa ei ollut odottaa, että elävät puut hoitaisivat homman tai että pieni mies, jolla oli pienen kasvatti-isänsä varastama sormus lähtisi liikkeelle omasta hyvinvoinnin linnakkeestaan. He tiesivät, että kilpailu ja valmennus eivät olleet väärin - niitä vain tehtiin niin huonosti, että vahvaa soturiakin itketti. He myös tiesivät että sekä Nuori Suomi ja tuo keskusväki halusivat hyvää mutta olivat harhautuneet polulta tekemään Byrokratiaa ja Itkemisharjoitteita ja heidät oli saatava ruotuun.
Aamutuimaan soturit pakkasivat vain kaiken tarpeellisen muuliensa selkään ja lähtivät suorittamaan tehtävää, jonka olivat valalla omaksi ottaneet.
Uskoimme, että siirtyminen harrasteliikuntaan auttaisi, tai että erikoistuminen tekisi terää, mutta silti, edelleen urheilu on liian vakavaa, kun on kilpailua ja kaikkea. Kuitenkin jostain epämääräisestä ilmansuunnasta oli valoa tulossa - Nuori Suomi syntyi toimeliaiden aikuisten toimesta, jotka aidosti tiesivät mitä lapset haluavat - samalla varmuudella kuin Tahko Pihkala aikoinaan tiesi, että jalkapallo vahingoittaa lapsia ja nuoria kovuudellaan. Puuttuakseen pahojen aikuisten ja tehovalmentajien maailmaan Nuori Suomi loi kilpailoa systeemin, jonka kaikki ensin luulivat kirjoitusvirheeksi ja sitten vain niiden velhojen puuhasteluksi. Kuitenkin kyseessä oli suuren luokan valloitusretki, jolla lapset taas ympäri maan hymyilisivät urheillessaan.
Nuori Suomi, kuin Saruman keskimaassa, otti valkoisen viitan ylleen ja liihotti kertomassa kaikille urheilun kirouksista - kilpailuista ja tehovalmennuksesta. Asiasta tehtiin mustavalkoinen ja oikeat asiat tulivat sivuutetuiksi, kuten paladiineilla on tapana. Ehdoton hyvyys on pahempaa kuin pahin pahuus, sillä mikään ei ole niin suvaitsematonta. Kätyreikseen he palkkasivat puoskareita ja mielitohtoreita, jotka taisivat myös hypnoosin kertomaan rasituksista ja vaaroista. Asiaa huokailtiin valtakunnassa ja kaikkien kävi kovasti sääli näitä urheilevia lapsia ja nuoria, jotka paloivat lopussa. Koska näin aina tapahtuu.
Urheilun säälimättömät sielut miettivät kuinka taistella tuota valon lasta, Nuorta Suomea vastaan, mutta eivät keksineet mitään. Heidän yrityksensä vastarintaan kaatuivat siihen, että Akatemian faksi ei ollut päällä eivätkä he saaneet pullopostia Olympian kukkuloilta. Sitten he tekivät Rekrytointivirheen. He huomasivat sen luontevaksi ja tekivät asiasta kansainvälisen ja toistivat sata kertaa. Kuitenkin väki oli niin komeaa katseltavaa, että pakkohan ne oli pitää. Loppujen lopuksi he päättivät, että tekevät strategian ja odottavat, että elävät puut piirittävät Nuoren Suomen linnakkeen jossain Pasilan suunnalla.
Tehovalmennus jatkui kaiken tämän ajan herkeämättä ja sai lasten suut hevosenkengälle. Lasten vanhemmat olivat voimattomia, koska heillä oli kunnianhimo. He näkivät mitalit ja omakotitalot, joita lapsen temput permannolla toisivat sekä ison auton ja bensakortin. Kyllä lapsi sitten myöhemmin kiittää, huonosti suoritetusta valmennuksesta ja lapsuuden menettämisestä.
Samaan aikaan salaisessa linnakkeessa kolme muskettisoturia, joilla ei musketteja ollut lain, mietti vahvaa simaa maistellessaan, että jotain pitäisi tehdä. Kiivaasti he keskenään väittelivät, onko suurin paha tuo edistyksen kivireki Nuori Suomi valkoisine viittoineen vai nuo epäpätevät kilpailun pilaavat tehovalmentajat ilman tehoja vai jopa tuo Keskusjärjestäytynyt liittoväki. Lopuksi tultiin veljellisesti tulokseen, että kaikkien olisi mentävä mutta aikaa ei ollut odottaa, että elävät puut hoitaisivat homman tai että pieni mies, jolla oli pienen kasvatti-isänsä varastama sormus lähtisi liikkeelle omasta hyvinvoinnin linnakkeestaan. He tiesivät, että kilpailu ja valmennus eivät olleet väärin - niitä vain tehtiin niin huonosti, että vahvaa soturiakin itketti. He myös tiesivät että sekä Nuori Suomi ja tuo keskusväki halusivat hyvää mutta olivat harhautuneet polulta tekemään Byrokratiaa ja Itkemisharjoitteita ja heidät oli saatava ruotuun.
Aamutuimaan soturit pakkasivat vain kaiken tarpeellisen muuliensa selkään ja lähtivät suorittamaan tehtävää, jonka olivat valalla omaksi ottaneet.
Kommentit
Lähetä kommentti