Reformi, usko ja tulevaisuus 2013

Yksilöllisyys kuten sen tänä päivänä tunnemme alkoi 31.lokakuuta 1517, kun Martti Luther naulasi 95 teesiänsä Wittenbergin palatsin kirkon oveen. Luther antoi oikeuden raamatun tulkintaan ihmisille ja vahvasti kielsi sen, että synninpäästön voi ostaa rahalla. Hänen opetuksensa haastoivat katolisen kirkon ja Paavin vallan, sillä hänen mukaansa yksin usko riitti pelastukseen. Luonnollisesti hänet poistettiin kirkon piiristä Paavin toimesta ja julistettiin lainsuojattomaksi keisarin toimesta. 

Urheilun reformi alkoi 1.lokakuuta 2013 SprinttiTallin perustamiskokouksella. Huippu-urheilun ja tuloksen tekemisen oikeus annettiin takaisin urheilijoille ja valmentajille, pois lajiliitoilta ja keskusjärjestöiltä. Usko omaan tekemiseen, rakenteilla tai ilman, riittää tulokseen. Tämän lisäksi yhteisö, missä henki on vahva, vie eteenpäin tiellä kohti muutosta. Lainsuojaton tai ei, SprinttiTalli on vapaa. Sillan alta on virrannut vettä Lutherin ajoista mutta ei tarpeeksi. Keskusjärjestön seurakehittäjä kertoi heti, että hakemukset eivät ole uskottavia ilman "oikeaa" seuraa takana, poistaen Paavin lailla järjestöjen piiristä kerettiläisen. 

Lutherin aikaan uskon takana oli vahva organisaatio, jonka valta ulottoi maallisia valtiaita syvemmälle. Tämä valta hallitsi sielua, ihmisen kuolemattomaksi miellettyä henkistä ilmentymää. Pelkoa lietsomalla. Lutherin teesit poistivat tämän hallinnan ja antoivat ihmisille luvan uskoa. Omalla tavallaan ilman välikäsiä. Usko on henkilökohtainen asia ja se, kuinka uskot ei voi olla väärä. Vääriin asioihin voi aina uskoa kyllä ja 1500-luvun kirkko nosti itsensä asemaan, johon minkään maan päällä ei kuuluisi voida itseään nostaa. Kuten urheilussa 2000-luvulla, olemassaolevien rakenteiden ylläpitäjä otti itselleen oikeuden kertoa mikä on oikein ja mikä on väärin. Nykyajan urheilussa meidän tulisi uskoa, että liitot tietävät mikä on parasta meille urheilussa oleville, urheilua tekeville ja siitä elantonsa saaville. 

Liian isot rakenteet vievät kyvyn toimia ja hallinnollinen monimutkaisuus aiheuttaa operatiivisen katasrofin. Asioista tehdään isommpia ja hankalampia kuin ne ikinä pystyisivät olemaan, jotta oma olemassaolo voidaan oikeuttaa. Tästä meillä on todisteena liittojen strategiatyö - asioista puhutaan tekemisen sijaan ja iso rooli on määrittämisellä ja kriteereillä. Kuulemme kauniita sanoja mutta emme näe asennetta. Todelliset innovaatiot tapahtuvat muualla. Tässä astuu kuvaan SprinttiTalli. Sateentekijä se ei ole välttämättä mutta tekijä se jo on. Se on sen ruumiillistuma, joka meissä kaikissa asuu, se unelmoija joka on saanut tarpeekseen odottamisesta. Jos kysyt, sinulle sanotaan aina, että aika ei ole kypsä. Vielä. Jos jäät sitä odottamaan et koskaan tee mitään. Jos Luther olisi erehtynyt kysymään mielipidettä aikalaisiltaan ja vielä toiminut niiden mukaan, emme tietäisi mitään Wittenbergin palatsin kirkon ovesta. Hänelle olisi sanottu että hän on hullu ja että ei noin voi tehdä, koska jotain on jo olemassa ja se on se vallitseva tällä saralla. Tähän perustuu SprinttiTalli - mikään ei ole mahdotonta. 

Tehdäksemme reformin meidän ei tarvitse vastustaa olemassa olevaa - ainoastaan tarjota uusi näkökulma tekemiseen. Jätämme foorumit, määrittelyt ja puhumisen niille, jotka sitä mielellään tekevät. Meillä ei ole varaa haaskata aikaa sillä tulevaisuus on jo täällä. Keskitymme siihen missä olemme vahvoja - tekemiseen, liikkuvuuteen ja läsnäolemiseen hetkessä. Sekä uskoon. Olemme huippu-urheilun tulevaisuus, emme siksi, että niin sanomme vaan koska niin teemme. Olemme läsnä urheilijoille ja tuemme heitä niillä resursseilla joita meillä kulloinkin on. Tällä haluamme haastaa myös liitot ja keskusjärjestöt tekemään samaa. Sitoutumaan. Jos haluat kunnioitusta se pitää ansaita. Olet vain ja ainoastaan niin kova kuin viimeisin vetosi. Siinä vaiheessa kun uskomme olevamme liian tärkeitä lakkaamme olemasta merkittäviä tekijöitä. Tätä tapahtuu isoissa järjestöissä, missä aletaan uskoa omaan suuruuteen ja unohdetaan, että ihmiset ovat ne tekijä mikä meidät tekee, mikä nuo järjestöt tekee. Ilman urheilijoita ei ole urheilua. Ilman valmentajia ei ole valmennusta. Mikään edellisistä ei vaadi kuitenkaan järjestöä taakseen ollakseen tulosta tekevä yksikkö. Parasta näissä molemmissa reformeissa on se, että pakko ei ole lähteä mukaan. Monet ovat tyytyväisiä saadessaan olla laumassa vailla omaa tahtoa. Kuitenkin on olemassa vahvoja yksilöitä, jotka kyseenalaistavat asioita, jotka haluavat jotain enemmän. Tämä on heille.