MARKKINOI URHEILUA JA MUUTA MAAILMAA

Urheiluromantikkona uskon siihen, että urheilulla on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Realistinen optimisti minussa taas tiedostaa, että maailmalla on myös mahdollisuus muuttaa urheilua mutta uskon, että näin ei pahemmin tapahdu. Tästä on jonkin verran kuitenkin näyttöä, että muutos tapahtuu juurikin urheilusta maailmaan eikä toisinpäin. 

Hienoja esimerkkejä urheilun vaikutuksesta maailmaan tulee ainakin surffauksen puolelta, missä 1984 Malibussa perustettu Surfrider Foundation on ollut aikaansaava globaali toimija jo pitkään. Itse olin perustajana Suomen jaostolle ja toimin puheenjohtajana useamman vuoden ja oli kyllä hienoa olla osana isoa yhteisöä, jonka tavoitteena on suojella pallomme vesistöjä ja rantoja, sekä tietysti aaltoja. Mahdollisesti hieman itsekkäistä lähtökohdista edistetään kuitenkin laajemmin suurempaa hyvää. 

Toinen vastaava on erityisesti takamaastossa viihtyvän lumilautailijan 2007 perustama Protect Our Winters, jonka mission voi aika hyvin johtaa nimestä. Liittyisin välittömästi jäseneksi jos saisin tarran lautaani. Olin kyllä aikomassa hankkia jäsenyyden joululahjaksi, ehkä jopa kaikille perheen jäsenille. Ilmastonmuutos on vähän kuin toinen tämän hetken kiistakapula koronarokotukset eli osalle mielipidekysymys. Mitä talveen kuitenkin tulee on vaikutukset nähtävissä ja ovat olleet jo pidempään. Joka vuosi lumiraja siirtyy vuoristoissa korkeammalle ja joka vuosi lumi lähtee aikaisemmin. Sinä ja minä saamme vielä nauttia takamaastosta. Lapsemme saavat myös hyvin todennäköisesti näin tehdä. Entä heidän lapsensa? Se on selvää että sadan vuoden päästä ei paljon etelässä enää kouluun hiihdetä. Eikä ole helppoa ylläpitää hiihtokeskusta. Karmii ajatus, että jokin päivä Talma ei enää aukea. 

Tämä ei kuitenkaan ole mikään eko-soturin testamentti vaan koko ajatus lähti urheilun markkinoinnista ja siitä kuinka se aika monen mielestä, joka sitä ei tee, on niin helvetin helppoa. Kunhan pistää lehteen mainoksen niin se on siinä. 

Markkinointi on omaan reilun 10-v kokemukseen ja pariin tutkintoon perustuen kuitenkin vähän monimutkaisempi kokonaisuus ja se vaatii jotain enemmän kuin vain toimenpiteen, kuten mainoksen ottamisen jostain. Markkinoinnin pitää kertoa jotain yleisölleen. Jokin tarina mihin tämä yleisö lähtee mukaan. Surfrider Foundation ja POW aika selkeästi kertovat viestin älä tuhoa sitä mistä tulit nauttimaan. Yksinkertainen ja varmasti siksi voimakas. 

Yksi merkittävä tekijä viestin vaikutukseen on ajoitus. Oikea viesti väärään aikaan ei osu ja uppoa. Lähinnä vain uppoaa. Koko ympäristönsuojelu ja muovipussin kieltäminen ei olisi osunut joskus 1980-luvulla samalla tavalla ja onko se ihme, kun Carrolls myi Clubburgerinsa aivan jäätävässä stryroksirasiassa, koska ei siinä ollut mitään pahaa. Silloin. Tai oli juuri niin paljon kuin nytkin mutta sitä ei vain erityisemmin tiedostettu. Maailma oli silloin tuhoutumaton ja öljy ei voinut koskaan loppua. Se ei ollut Top of Mind kuten markkinoinnissa sanotaan ja sanotaan koska jargonin käyttö lisää uskottavuutta. Hampurilainen toki pysyi lämpimänä viikon siinä rasiassa jos sitä ei avannut. Vaikea sanoa, miksi kukaan niin olisi tehnyt kun ne kuitenkin syötäväksi usein hankitaan. 

Tästä jälkipolvet voivat meitä sättiä mutta silloin voin sanoa, että rasia ei ollut minun vikani eikä ainakaan minun keksintöni. Jos olisi, emme asuisi vuokralla. Touché. Pitää mainita, että joissain piireissä tälläinen päättely kulkee nimellä tieteellinen näyttö. 

Maailmaa voi muuttaa myös toisella tapaa, kuten Marvin Gaye teki helmikuussa 1983 Los Angeles Lakersien kotiareenalla Forumissa All Star pelin yhteydessä. Hän oli paikalla esittämässä Star Spangled Bannerin ja esitystä pidetään yhtenä merkittävimmistä monella tapaa. Jos kiinnostaa miltä historia kuulostaa niin se onnistuu tästä. 

Marvin Gaye oli cool viemärinkannen kokoisissa aurinkolaseissaan ja oli kirjaimellisesti paikalla esittämässä kappaleen. Peliä hän ei jäänyt katsomaan. 

Mikä tässä oli merkittävää? 

Star Spangled Banner oli tähän saakka esitetty hyvin uskollisesti Francis Scott Keyn alkuperäisen sovituksen mukaan ja koska kappale oli tehty marssivalle orkesterille se kesti keskimäärin minuutin verran. Historiikin The Star Spangled Banner kirjoittaja sanoo kuunnelleensa pitkälti toista tuhatta versiota ja odottaa edelleen 50 sekuntin alitusta. Marvin Gaye ei uhannut tätä ennätystä. 

All Star peli pelataan sunnuntaina ja lauantain lämmittelyssä Marvin Gayen versio kesti yli 2 minuuttia. Ja oli hyvin poikkeava alkuperäisestä. Lämmittelyn jälkeen TV tuotannosta vastannut CBS:n tiimi ymmärsi, että jotain erityistä saattaa olla tulossa ja varasi riittävästi aikaa kansallislaulun esitykselle sen yleisen minuutin sijaan. He eivät joutuneet pettymään. 

Pelaajat olivat kuuntelivat rivissä keskiympyrässä kansallislaulua ja yleensä sitä kuunnellaan paikallaan mutta tämän version edessä pelaajat eivät nyt tanssineet mutta liikehtivät, jammailivat. Pelaajat kuten Magic Johnson, Larry Bird, Isiah Thomas, Kareem Abdul-Jabbar ja Julius “Dr J” Erving.  Kun esitys lähenee loppuaan yleisö on mukana rytmissä taputtaen. Tässä puhutaan hienosta urheiluhetkestä, jota paikalla olleet edelleen muistelevat suurella lämmöllä. Itse pelistä harva siinä mukana ollut pahemmin muistaa. Katsojille tämä tarjosi herkkua myös pelissä, joka oli uskomattomalla energiatasolla etenevää päästä päähän ilotulitusta. Voimabiisit vaan toimii. Nike käytti videota tästä esityksestä nostattamaan hypeä vuoden 2008 Dream Teamin kohdalla. 

Laajempi merkitys tällä esityksellä oli se, että kansallislaulun esittäminen vapautui erilaisille tulkinnoille. Tämä on nykyään niin itsestään selvää mutta aiemmin oli toisin ja jonkun piti rikkoa sääntöjä jotta muutos tapahtui.

Aika ja paikka toimivat tässä yhteydessä täydellisesti. Elettiin aikaa kun rap-musiikki oli vahvassa nousussa ja tämä musiikki tulee hyvin vahvasti siitä samasta kulttuurista, mistä iso osa silloisia NBA pelaajia tuli. Koripallon rytmi myös toimi rapin rytmin kanssa täydellisesti. Rap oli kapinallisten musiikkia ja rock oli jotain mitä vanhempasi kuuntelivat. Rock oli keski-ikäistynyt. Urheilussa baseball ja jalkapallo olivat myös samalla tavoin kasvaneet aikuiseksi, baseball oli ehkä jo isovanhemman asemassa mutta koripallo oli nuorten peli. 

Markkinointi on sitä, että osataan yhdistää asioita ja kertoa se tavalla, joka koskettaa. NBA ja rap olivat yhdessä koska ne laitettiin yhteen. Tämä ei ollut vahinko. 

NBA Entertainment on se taho, mikä on luonut mallin millä kohokohdat, urheilijat ja tunteet tuodaan yleisölle. He olivat ensimmäiset, jotka yhdistivät populaarimusiikin ja urheilun, käyttivät pelaajien suosikkimusiikkia kunkin highlight koosteissa ja osasivat leikata koosteen kohokohdat vastaamaan musiikin kohokohtia. 

Miksi NBA on suosituimpia ammattilaisliigoja tällä hetkellä johtuu pitkälti työstä, mikä aloitettiin 1980-luvulla ja sitä tehtiin systemaattisesti, sitkeästi ja ennakkoluulottomasti. Valmista mallia ei ollut joten se luotiin. Isoa roolia NBA:n kasvussa pelasi komissaari David Stern, jonka ohjauksella ja visiolla liiga on pitkälti sitä mitä se nykyään on. Stern toimi komissaarina 30 vuotta. Mahdollisesti kiistelty hahmo, mutta tämän kaltaista kasvua ei ikävä kyllä yleensä saada aikaan olemalla koko ajan mukava tyyppi. 

Tämän kaiken mitä nykyään pidetään täysin itsestään selvänä ja kaikkihan näin tekisivät jos olisi aikaa ja rahaa. Tai näin tarina menee. 

NBA Entertainment aloitti kuitenkin nuorella ja kokemattomalla henkilökunnalla, joka oli huonosti palkattu ja ylityöllistetty. Toimitilat sijaitsijat New Jerseyn vähemmän loisteliaassa osoitteessa, missä pitkää päivää tekevät työntekijät nukkuivat yönsä pöydillä, koska lattiat vilisivät öisin rottia. Loppu, kuten sanotaan, on historiaa.   

Vaikka NBA teki paljon hyvää monella tapaa niin se teki ja tekee sitä korporaatiotyyliin eli puhtoisesti. Jos odotit donkkivideota, missä musiikkina oli N.W.A.:n Fuck the Police niin odottaisit sitä edelleen. Tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on urheilu eikä yhteiskunnallinen kannanotto, vai kuinka? 

Mikäli lukuisia pelaajia ja heidän muistelmiaan on uskominen niin ikävä kyllä rasismi ei hävinnyt minnekään ja itse asiassa elää ja voi hyvin edelleen yhdessä kaverinsa ennakkoluulon kanssa. Esimerkiksi NBA:n huumeongelma oli aivan varmasti liigan laajuinen 90-luvulla mutta rangaistukset pääasiassa kohdistuivat ihonvärin mukaan. 

Chicago Bulls kulta-ajan yksi isoimmista pelaajista Scottie Pippen kertoi elämänkerrassaan Unguarded, kuinka hän oli syömässä ravintolassa ja poliisi halusi tutkia hänen autonsa, koska epäili, että siellä oli ase näkyvillä. Poliisi tutki auton ja löysi aseen. Aseen, johon Pippenillä oli lupa kunnossa. Kuten hän sanoi, Chicagossa murhattiin niihin aikoihin aika runsaasti ihmisiä (Lahti = Suomen Chicago) ja mutka oli autossa turvana. Scottie Pippen pääsi raudoissa kamarille. 

Myöhemmin hänet vapautettiin kaikista syytteistä, koska ase oli auton hanskalokerossa missä se saikin olla eikä poliisilla ollut mitään lupaa edes tutkia autoa. 

Pippen oli vahvasti sitä mieltä, että tätä episodia ei olisi koskaan tapahtunut jos hän olisi ollut ihonväriltään erilainen. Vapautus syytteistä ei vie pois sitä nöyryytystä, että olet juuri tuonut kaupunkiin juhlitun toisen mestaruuden putkeen ja sinut viedään raudoissa asemalle. 

Lähes 30 vuotta myöhemmin Scottie Pippen on edelleen katkera ja häntä on vaikea moittia. 

San Francisco 49ersin pelinrakentaja Colin Kaepernick protestoi poliisiväkivaltaa ja systemaattista rasismia vastaan kaudella 2016. Ensin hän pyyi istualtaan kansallislaulun aikana ja sen jälkeen polvistumalla hymnin aikana loppu kauden. Tilanne kärjistyi kun 2017 presidentti Donald Trump kehoitti omistajia antamaan kenkää kaikille pelaajille, jotka näin tekivät. Kauden 2016 lopussa Kaepernickista tuli vapaa agentti mutta ei ole saanut uutta sopimusta tähän päivään mennessä. Hänen protestinsa nousi uudestaan esiin George Floydin kuolemasta seuranneiden mellakoiden aikaan. 

Tämä on sitä, missä maailma koittaa muuttaa urheilua. 

Rasismi on tyhmää ja rasistit ovat täysin daijuja perseenreikiä. Järjellä sitä ei voi selittää vaikka miten viisastelee tai mittaa kalloja. Shame on you.

Onneksi urheilu silti pyrkii muuttamaan maailmaa. Edelleen. Donald Trumpin valkoinen talo isännöi vähemmän mestaruuden voittaneita joukkueita kuin moni, koska urhelijat ja valmentajat eivät halunneet mennä sinne. Velvollisuus hävisi taistelun arvoille ja itsekunnioitukselle. Maailmassa on toivoa ja urheilu uskaltaa jatkuvasti enemmän ja enemmän ottaa kantaa. 

Tämän lisäksi erilaiset kampanjat pyrkivät lisäämään tietoisuutta. 

Tarvitsemme kuitenkin esimerkkejä ja yksi sellainen on Bruce Arians. 

Bruce Arians on NFL joukkue Tampa Bay Buccaneersin päävalmentaja ja näyttää lähes stereotyyppiseltä valkoiselta 60+ vuotiaalta setämieheltä, jolle maistuu sikarit ja viski oluen kyljessä. Lähes. Aina päässä oleva Kangol hattu ja runsas voimasanojen käyttö rikkovat muotin. Mutta ennenkaikkea hän eroaa sillä, että on niitä tekoja. Hänen valmennustiiminsä on ollut aina hyvin diverssi eli siellä on parhaat tekijät, ei tietyn väriset. Sama koskee hänen henkilökohtaista ystäväpiiriään. Hänen tiimissään ei ole myöskään pelkästään miehiä ja Tampa Bayllä on varmaan liigan ainoa fysiikkavalmentaja, joka on nainen. Eikä hän ole ainoa Ariansin tiimissä.

Tamba Bay voitti Super Bowlin 2021. Vaikuttaa siltä, että ei ole heikkous toimia ennakkoluulottomasti jos tulosta haluaa. 

Eikä haittaa jos Tom Brady on pelinrakentajasi. Vuosia sitten Tom Brady laski Donald Trumpin ystäväkseen (tai ainakin Donald Trump laski Tom Bradyn) mutta tilanne on nykyään erilainen. Kuulemma Bradyn brasilialainen vaimo ei erikoisemmin välittänyt Trumpin retoriikasta ja Tom ilmeisesti sai valita presidenttikaverin ja ulkoruokinnan väliltä. 

Pidän kuitenkin Kangol hattuani ylpeydellä. Kiitos Bruce ja Samuel L. Jackson. 

Urheilu kuuluu kaikille ja samalla on kaikkien vastuulla pitää urheilu sellaisena kuin sen mieluusti miellämme - rehellisenä ja avoimena. Urheilu on viihdettä ja liiketoimintaa myös. On meidän vastuumme tekijöinä ja kuluttajina osoittaa omilla päätöksillämme, että urheilu mitä me teemme ja kulutamme on sellaista urheilua, joka ei syrji, käytä hyväkseen tai ole muutenkaan hanurista.

Siinä vaiheessa kun kukaan ei enää osta ennakkoluuloista ja rasistista urheilun ajatusta ei sitä enää kukaan yritä myydä eikä valmistaa. 

Yksinkertaista mutta toimivaa. 

Haastavaa mutta mahdollista. 

Ja kiinni meistä jokaisesta. 

Tärkeintä on, että emme enää ole hiljaisia todistajia vaan sanomme ääneen sen, mitä ajattelemme ja mikä on oikein.