Sadetta ei ole helppo tehdä mutta siitä voi aina puhua

"Jotkut ihmiset aloittavat eläintarhan alusta, kohdasta nimeltä SISÄÄNKÄYNTI, ja kulkevat mahdollisimman nopeasti ohi jokaisen häkin kunnes tulevat sen kohdalle, jonka nimi on ULOSKÄYNTI. Kaikisti mukavimmat ihmiset menevät suoraan sen eläimen luokse, jota eniten rakastavat ja pysyvät siellä"

Jokainen meistä on päivittäin kosketuksissa erilaisiin strategioihin, tiedostimme sitä tai emme. Työnantajamme strategialla voi olla hyvinkin suorat seuraukset siihen, mitä kulloinkin teemme mutta ympärillämme koemme epäsuoria vaikutuksia toisista strategioista jatkuvasti. Kun lähikauppa uudistuu et aluksi löydä sieltä mitään ja lopulta saatat huomata, että valikoimasta on myös tiputettu oma suosikkisi - luultavasti siksi, että se oli VAIN sinun suosikkisi. Tämäkin on usein seurausta strategisesta liikehdinnästä.

Urheilussa strategia koki jonkinlaisen huuman 2010-luvun alkupuolella ja nopeasti kaikilla piti olla sellainen. Ei ollut paljon väliä mitä se teki kunhan se oli kiiltävä ja näytti hyvältä. Tämän vuoksi kaikkien strategiat olivat hyvin samankaltaiset ja niissä painotettiin samoja asioita - pitkälti sen vuoksi, että niitä harvoja joita oli olemassa kehotettiin "lainaamaan" mikä tietysti johti suoraan kopiointiin. Näiden kutsuminen strategiaksi on verrattavissa omaan liikehdintääni tanssilattialla aamuyön tunneilla Kansallisoopperan balettiin, vaikka molemmat kategorian "tanssi" alle voidaankin asettaa.

Nyt lähes kymmenen vuotta myöhemmin olemme pitkälti samassa tilanteessa mitä tulee strategian hyödyntämiseen suunnittelun välineenä ja navigoinnin työkaluna. Olemme kuin nuo A.A. Milnen kuvaamat ihmiset, jotka juoksevat ihmeitä täynnä olevan eläintarhan läpi SISÄÄNKÄYNNISTÄ aina ULOSKÄYNTIIN saakka pysähtymättä miettimään sitä kaikkea, mitä matkan varrella olisi koettavissa.

Jakaisin strategian tekemisen kolmeen tasoon: mitä, miten ja miksi.

MITÄ on ne asiat tai tilanteet, mitkä haluamme ratkaista. Tämä on kuin oma toivelistani Amazon.co.uk:n kirjakaupassa. Ne kaikki kiehtovat kirjat, jotka haluaisin.

MITEN on se, missä kerromme kuinka nämä tilanteet ratkaisemme. Tässä minä mietin, että onko minulla varaa niihin kaikkiin ja mihin ihmeeseen ne mahtuisivat. Meillä on näin muuton yhteydessä todettuna ehkä 250 kiloa kirjoja eli huoli on perusteltu.

MIKSI on tärkein vaihe, sillä tässä meidän pitää kertoa minkä vuoksi juuri tämä on se ongelma tai tilanne mikä pitää ratkaista. Tässä vaiheessa mietin jo hyllyissä olevaa kirjallisuutta ja sitä kuinka tämä uusi hankinta tukisi sitä tai syventäisi jotain tiettyä aihetta. Tässä vaiheessa moni hankinta jää vielä odottamaan sinne listalle. Pitää priorisoida.

Jos ajattelemme loogisesti tulisi järjestyksen olla MIKSI, MITEN  ja MITÄ mutta emme tee niin, koska se on niin helvetin vaikeaa kuvailla miksi jotain tarvitaan jos ei tiedä mitä se tekee.

Mitä on konkretia, se jokin asia, mitä kaipaamme. Urheilussa voimme aina sanoa "olosuhteet". Helppoa, sillä niissä riittää aina parantamista. Joko ne ovat huonot, väärässä paikassa tai sitten liian kalliit tai ainakin sisäänkäynti on väärässä kohdassa. Usein tällä tasolla aloitetaan ja tähän jäädään.

Miten kuvaa sitä prosessia, kuinka tämä konkretia voidaan toteuttaa käytännössä. Millaisia askelia meidän pitää ottaa ja missä järjestyksessä. Tämä on vähän keskimmäisen lapsen rooli, on esikoinen ja on kuopus ja sitten olet sinä - ilman mitään tunnettua omaa termiäsi, joka kertoo kuka olet ja missä järjestyksessä.

Miksi miksi on tärkein? Yleensä ajattelu pysähtyy viimeistään kohtaan miten ja jää jumiin jo siinä. Mutta tämä on mielikuvituksen ja luovuuden domainia. Ihminen päätyi kuuhun vasta, kun oli syy miksi mennä sinne. Ei silloin kuin se oli mahdollista.

Kuinka strategiaa sitten tehdään?

Teorian tasolla strategia voidaan jakaa kymmeneen koulukuntaan.

• Mallinnuksen koulukunta (Design School)
• Suunnittelun koulukunta (Planning School)
• Asemoinnin koulukunta (Positioning School)
• Yrittäjyyden koulukunta (Entrepreneural School)
• Ajattelun koulukunta (Cognitive School)
• Oppimisen koulukunta (Learning School)
• Politikoinnin koulukunta (Power School)
• Kulttuurillinen koulukunta (Cultural School)
• Toimintaympäristön koulukunta (Environmental School)
• Konfiguraation koulukunta (Configuration School) 

- Strategy Safari, H. Mintzberg, B. Ahlstrand & J. Lampel, 1998.

Nämä voidaan jakaa kolmeen ryhmään. 

Ryhmä 1. Ensimmäiset kolme ovat ohjailevia, eli keskittyvät enemmän siihen kuinka strategioita tulisi muodostaa kuin siihen kuinka ne oikeasti muodostuvat. 

Ryhmä 2. Seuraavat kuusi taas ovat nimenomaan keskittyneet muodostusprosessin tiettyyn vaiheeseen eivätkä varsinaisesti ota kantaa mitä on idealistinen strateginen toiminta. 

Ryhmä 3. Kolmas yhdistää kaikkia edellisiä. Strategia kehittyy ja tilanteet muuttuvat ja pitäisi pysyä mukana. 

On tärkeä huomioida, että nämä koulukunnat ovat esiintyneet eri vaihessa strategisen johtamisen kehityskaarta ja osa on jo ehtoopuolella ja osa vasta kehittyy. 

Strategia ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista. Kun alamme toteuttaa strategiaa on tärkeä erottaa käsitteet:

• aiottu strategia (intended strategy) vs. toteutunut strategia (realized strategy)
• tarkoituksellinen strategia (deliberate strategy) vs. kehkeytyvä strategia (emergent strategy)

Strategiat eivät siis aina toteudu ja joskus osa elementeistä enemmänkin ilmiintyy kuin on suunniteltuja. 

Asian käsittelyä ja ymmärtämistä edesauttaa myös viiden P:n jaottelu strategialle:

1. Strategia voi olla suunnitelma (Plan)
2. Strategia voi olla toteutunut malli tai kaava (Pattern)
3. Strategia voi olla asema (Position), esim. tiettyjen tuotteiden sijoittuminen tiettyyn markkinaan
4. Strategia voi olla näkökulma (Perspective), organisaation perustavanlaatuinen tapa tehdä asioita, esim. McDonald’s Way
5. Strategia voi olla juoni (Ploy), “manööveri kilpailijan jekuttamiseksi”

Tässä tulee myös ottaa esille Andy McNabin luomuksen Nick Stonen seitsemän P:n jaottelu strategialle: Proper Planning and Preparation Prevent Piss Poor Performance. Hyvin suunniteltu ja valmisteltu toimenpide yleensä välttää läpeensä paskan toteutuksen. 

Mitä tästä kaikesta voi ottaa opiksi? Yksinkertaisesti listattuna. 

1. Voit haluta kaikkea mutta et vain tule saamaan kaikkea. Mieti mikä on oikesti tärkeätä ja halua mieluummin sitä. Priorisoi. 

2. Mitä paremmin suunnittelet sitä suuremmat todennäköisyydet, että saat mitä tilaat. 

3. MIKSI on tärkeämpi kuin MITÄ ja pystyy luomaan edellytykset siihen MITEN toteutuu. 

4. Opettele edes sen verran teoriaa, että tiedät mitä on Mozart ja mikä on jostain Final Fantasy-pelistä. Eli erota mikä on klassista neroutta jostain Itävallasta ja mikä siitä paljon myöhemmin johdettua japanilaista taikuutta.

5. Tanssi aina kuin voit, niin että kukaan ei katso. Vaikka mahdolliset katsojat luulisivatkin sinun olevan mehiläisten hyökkäyksen kohteena tanssi silti. Ole ennakkoluuloton, luova ja mahdollisesti jopa huono mutta itsevarma tanssija. 

Sadetta on vaikea tehdä mutta siitä voi aina puhua. Vaikka kuinka tanssit ei sadetta tule mutta koko ajan kehityt tanssijana.