Se mikä tekee mestarin on sinä

Mestari. Ali. Tyson. Zidane. Phelps. Bolt. Slater. Jordan. Totti. Bubka. Gretzky. Lemiaux. Montana. Karelin. GSP. Maradona. Lewis. Mestareita omalla sarallaan. Lista jatkuu ja jatkuu kyllä. Maailmanmestaruus. Olympiakulta. Nämä tekevät mestarin. Mestari ei myöskään luovuta, ei anna vastoinkäymisten lannistaa, tulee takaisin. Seitsemäs peli, yhdeksäs vuoropari, finaali. Nämä sytyttävät. Mestari on jotain, mitä vastustaja arvostaa. Urheilussa spontaani arvostuksen muoto, jota ei voi ostaa eikä järjestää on standing ovation - katsoma nousee seisomaan ja osoittaa suosiotaan urheilijalle. Emme näe tätä joka päivä mutta tämä on niitä hetkiä, jolloin tiedät, että urheilu koskettaa tavalla, jota harva asia tekee. Rakastamme sankareita. Haluan nostaa esille yhden kovimmista tällä saralla. Vieraskentällä Francesco Tottille. Kylmät väreet nousee edelleen kun asiaa muistelee. Kotikatsomo nousee seisomaan ja osoittaa suosiota vierasjoukkueen pelaajalle kun tämä vaihdetaan pois pelin loppupuolella. Tätä on urheilu ja tätä on mestari. Syy lienee yksi kaikkien aikojen maaleista. Maali löytyy kun syötät googleen esimerkiksi "sampdoria-roma totti gol". Ei kysymyksiä. Ei mitään lisättävää.

Mielikuva urheilusta - lajiensa parhaat mittelevät toisiaan vastaan kuka on paras. Puhdasta yksilöiden kamppailua herruudesta. Lähden väittämään rohkeasti, että kaikki on omisskäsissä. Se mitä tuleman pitää kun kello soi, laukaus kajahtaa, vihellys kuuluu tai lähtökäsky pääsee ilmoille - kaikki mitä siihen mennessä on tehty vaikuttaa. Oletko valmis. Teitkö kaiken oikein, kunnolla ja onko henkinen kantti tarpeeksi terävä. Aina voidaan jossitella mutta tekosyy on aina tekosyym vaikka se hyvä olisikin. UFCn isosti puhuva promoottori Dana White toistaa usein, että ÄLÄ JÄTÄ SITÄ TUOMARIEN KÄSIIN. Francesco ei varmasti tiennyt millaisen maalin tulee tekemään mutta visioi, reagoi ja suoritti sekunnin murto-osassa, kuten mestarin kuuluu. Mestarin tekninen ylivertaisuus. Alin nopeus, Tysonin voima, Zidanen tekniikka, Phelpsin monipuolisuus, Boltin rentous, Slaterin ylivoima, Jordanin tahto...Mestarit yhdistävät. Kukaan ei voi vihata mestaria, rakkaudesta lajiin.  

Voimme aina spekuloida, että jokin oli paitsio, pisteet huonosti laskettu, tuomio väärä tai peliä pelattiin liian kauan. Kaikki nämä ovat voineet tapahtua mutta silti, jos olet paras niistä ei ole väliä. Hoidat homman joka tapauksessa - olethan paras. Myönnän, että vuoden 2000 finaali jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailuissa harmitti. Lisäaikaa oli todella ylimitoitetusti. Silti maalia ei olisi ollut pakko päästää. Ranska oli kuitenkin silloin paras mitä se on ollut tähän mennessä. Älä jätä sitä tuomarien käsiin. Toinen maali Italialle ja mestaruus olisi ollut paketissa. Toki joukkuepeleissä on paljon muidenkin käsissä mutta jokainen urheilija voi tehdä eron. Tim Brent, pelasi yhden henkeäsalpaavan alivoiman NHLssä ja sai siitä MVPn ja standing ovationin. Tämä asenne, mahdollisuus olla MVP ilman, että ratkaiset ottelun, ilman omaa hidastusta urheiluruudussa. Mieti hetki. Jos jokainen pelaaja joukkueessasi osoittaisi sydäntä tällä tavalla, aina, mitä siitä seuraisi. Vastuu suorituksesta on aina, viime kädessä, suorittajalla. Ei ole tekosyitä. On vain huonoja häviäjiä. Mestarit nousevat vaikka häviäisivät. Eivätkä tee huonoja päiviä kovin usein. 

Haluatko olla paras. Mitä olet valmis tekemään, mitä olet valmis uhraamaan. Mikään ei ole ilmaista. Francesco Totti. Pelannut aina Romassa. Pelaaja, joka ei ole lähtenyt vaikka isot tarjoavat mitä. Sama seura vuodesta 1993. Otteluita serie A:ssa 558 ja maaleja samassa sarjassa 234. Kultainen kenkä. Maailmanmestaruus. Scudetto. Henkilökohtaisesti esitän, että tälläinen on mestari. Mestari on luova, ottaa ratkaisun omiin käsiin ja saa kaiken näyttämään helpolta mutta ei myy itseään. Mestari ei ole aina helppo henkilö. Tyson vankilaan. Totti vs Poulsen. Lemiaux vs syöpä. Diego ja huumeet. Ei ole helppoa pitää yllä samaa tasoa päivästä toiseen. Kuitenkin mestaruus on aina myös kasvutarina. Jos se helppoa olisi, kaikki tekisivät sitä. Mestaruus antaa. Mestaruus ottaa. 

Jokaisella on omat mestarinsa. Kuten esimerkiksi Phelps 2008 ja Diego 1986. Ikuisia suorituksia. Kuka on sinun mestarisi. Kysy Napolissa ja heillä on vain yksi ja sama - ja sama yksi ja sama kuin Argentiinassa. Kysy Manchesterissä ja saat muutaman vastauksen mutta usein nousee esiin nimi Cantona. Kuka ei olisi kasvanut Alin varjossa, koittanut nousta esiin. Olla seuraava Slater. Niitä on ollut monia mutta kukaan ei ole koska Slater ei hidasta eikä vain yksinkertaisesti laske tasoa. Luulimme, että historialliset 6 maailmanmestaruutta olisivat olleet tarpeeksi mutta pari vuotta lepoa ja golfia ja Andy Irons ja meillä on 11 mestaruutta. Nälkä syttyi uudestaan ja loppua ei näy. Se, että kanssakilpailijat voisivat olla lapsiasi, se että soitat Pearl Jamin kanssa tai Rolling Stones ajattelee paikkaavansa Keith Richardsin sinulla, se tekee mestarin. Ja sitten on Jordan. Nämä täysin ylivoimaiset ihmiset. Tämä inspiraation määrä. Jo pelkkä ajatus Jordanista saa ajattelemaan kenttää, koria ja viimeisiä sekuntteja. Oli Bulls joukkueesi tai ei mutta tätä on pakko rakastaa. 

Mitä olet valmis tekemään joukkueesi puolesta. Mestarisi puolesta. Kuten säveltäjä Antonello Venditti sävelti ja sanoitti joukkueensa puolesta: Roma Roma Roma, laulakaamme, tämä ääni on syntynyt niistä sadoista tuhansista, jotka olet olet saanut itseesi rakastumaan. Käännös ei tee oikeutta. Ne eivät ikinä tee. Kuka voi sanoa, että sankarisi on väärä. Urheilu on hyvin yksityistä. Kuka vaikuttaa sinuun. Nämä tunteet, joita saamme urheilusta, joita pelit, kilpailut synnyttävät, kuinka ne voisivat olla väärin.  Mestareita on aina mutta ei olisi ilman sinua. Me teemme mestarit.