Miksi Han Solon jäädyttäminen oli huono liike ja mitä tekemistä sillä on urheilun kanssa
Olen huomaamattani siirtynyt tilaan jossa en nuku öisin vaan pohdin tärkeitä asioita transsin kaltaisessa tilassa. Tässä kyseessä on evoluutiomainen prosessi, jota lähinnä vastaa varmaankin Pokemonien kehittyminen kehittyneisiin muotoihin. Ilman että muutan väriä ominaisuudet kasvavat.
Kysymys kuuluu - miksi se, että Jabba jäädytti Han Solon karboniittiin oli huono liike Jabban kannalta. Kaikki tietävät, että se oli se käännekohta, joka toi tuhon Jabban liiketoimille ja lopulta hänelle itselleen. Olisiko tämä ollut vältettävissä?
Lähdetään alusta, kertauksen vuoksi, vaikka taustat ovatkin yleistietoa. Han Solo oli salakuljettaja ja hänellä oli laittomia liiketoimia Jabban kanssa, joka on hut ja gansteri. Eräässä tapauksessa Han Solo joutuu hylkäämään rahdin päästäkseen pakoon imperiumin väkeä - tästä syntyy velka. Tämä velka ja Han Solon kyvyttömyys maksaa sitä, ajaa Jabban ratkaisuun eli hän laittaa palkkion salakuljettajan päästä. Boba Fett saa hänet kiinni ja sitten Darth Vaderin avustuksella hänet jäädytetään karboniittiin ja viedään Jabban palatsiin koristukseksi.
Lähdetään liikkeelle markkinatalouden ja yksinkertaisen matematiikan puolelta. Velka, jonka suuruus on hämärän peitossa, on Jabballa saatavien puolella. Kuitenkin hän hyvin tehokkaasti jäädyttää tuon saatavan jäädyttämällä velallisen. Kenties jokin toinen järjestely olisi ollut paikallaan, kuten maksusuunnitelma. Kun itse jossain vaiheessa en enää pysty maksamaan pankille, toivon että Nordea tekee kanssani maksusuunnitelman eikä jäädytä minua senaatintorin konttorin aulaan koristeeksi. Ratkaisua voidaan pitää esimerkkinä, jotta muut mahdolliset velalliset näkevät, että velkojan kanssa ei leikitä. Kuitenkin väitän, että markkinatalouden ja yksinkertaisen laskutoimituksen sijaan päätökseen vaikutti kostonhimo ja julmuus. Myös Han Solon vahva yhteys kapinallisiin oli tiedossa ja Jabba teki valinnan tältäkin kannalta heikosti. Verkostoitumisen ja selviytyjän laskelmoinnin sijaan hän yksinkertaisesti veikkasi väärää hevosta.
Muita kuluja olivat palkkionmetsästäjän palkkio. Ja kulukorvaukset. En usko, että Jabba hymyili kun Boba Fett toimitti matkalaskun. Intergalaktinen jahti ei tule halvaksi. Viimein erääntyi sitten maksettavaksi koko lasku ja koko porukka maksoi sen hengellään. Jedien kanssa ei leikitä.
Mitä tekemistä tällä on urheilun kanssa? Ei mitään suoraan mutta lähestyn urheilun tilannetta tämän viitekehyksen kautta äärimmäisen epäpätevästi ja epämääräisesti. Jabba on huippu-urheilun johto yleisesti, HUMU, Han Solo urheilija ja palkkionmetsästäjät symboloivat valmentajia ja managerien kirjavaa joukkoa, jotka urheilun siivellä haluavat elää. Jedit ovat Itähelsingissä eivätkä osallistu tapahtumiin.
Huippu-urheilun lähtökohta asenteellisesti on, että urheilija on velassa. Käytännössä kaikki asiat esitetään niin, että viime kädessä yhteiskunta on tälle porukalle snickersin auki. Perusteita. Ei niitä tarvitse jos on olympiarengaspinssi, osaa puhua kovaan ääneen ja ennenkaikkea - kuuluu pieneen piiriin pyöreään. Jos näytät liskolta, kuulostat siltä ja käyttäydyt kuin lisko - todennäköisesti olet lisko. Jabba on lisko. Niin on myös HUMUsaurus. Kuten Rex, myös HUMUsaurus on isopäinen peto jolla on äärimmäisen lyhyet kädet. Tässä vaiheessa lukijaa askarruttaa, kuinka huippu-urheilua voi kehittää jos kädet on tuollaiset tyngät, jos hihojen kääriminen ei tuo edes sormia näkyviin ja pää on aivan suhteettoman iso kaikkeen muuhun paitsi reisiin verrattuna. Kysymys ei ole oleellinen vaikka vastaus onkin itsestäänselvä. Oleellisinta on, että rahoitus on käytetty.
Urheilijaan on panostettu, luotettu ja odotetaan tulosta. Kuitenkin tuki on sitä luokkaa, että urheilija voisi käytännössä olla karboniittiin jäädytetty. Harjoittelu, eläminen, kilpaileminen sillä tasolla, millä halutaan olla, maksaa sen verran tasavallan krediittejä, että tuki ei riitä. Urheilija on Han Solon tavoin nappula, jolla ei loppujen lopuksi ole väliä, jonka ura on uhrattavissa, ja johon ei kuitenkaan uskota. Joskus tulee tuloksia, joskus ei. Voimme kysyä kenelle urheilija on tärkeä. Han Solo oli tärkeä kapinallisille ja ystävilleen. Tässä tarinassa suomen kansa ei ole kapinaliike. Suomen kansa ei välitä urheilijasta jos urheilija ei tee hyvää suoritusta. Hyvän suorituksen määritelmä taas on mitä on - epämääräinen ja riippuu täysin määrittelijästä. Ennen Lontoon Olympialaisia purjelautailijat eivät kiinnostaneet Lauttasaaressa edes lokkeja. Kisojen jälkeen koko kansa rakastaa lajia ja mitalistilla promotaan kaikenlaista täytetystä patongista lähtien. Täysin ymmärrettävää mutta silti aiheuttaa nauseaa kirjoittajan suunnalla. Säälittävää, pyrkyrimäistä ja erittäin erittäin heikkoa itsetuntoa. Yhdessä yössä kansa on rakastunut lajiin jonka harrastajat kutsuvat itseään "surffaajiksi". Jos mitali tulee purjehduksesta, olette purjehtijoita. Piste. Mitali tuli täysin suunnitelman ulkopuolelta, ilman erikoisempaa tukea. Se, että laji on yhtä mielenkiintoinen kuin seinässä kuivuva läpinäkyvä lakka, varmaankin on vaikuttanut tukeen. Meillä on maassa kourallinen urheilijoita eri lajeissa, joihin tulisi tulostason tasaisuuden ja korkean tason vuoksi panostaa. Kuitenkaan näin ei varsinaisesti tehdä. Tällaisessa sekavassa ympäristössä urheilijat joutuvat toimimaan, harjoittelemaan päivittäin, uhraamaan oman vapaa-aikansa, vain jotta kansa voi avautua ja tietää kaiken jälkiviisaasti huippu-urheilujohdon jättäessä heidät kuin lampaat susille. Motivoivaa. Urheilija joutuu olemaan määrätietoinen, sitkeä ja kyvykäs lapioimaan paskaa jos menestys tässä HUMUversumissa aidosti on tähtäimessä.
Palkkiometsästäjät. Saaliita on erikokoisia. Vain isosta saaliista saa ison palkkion. Tämä sekalainen joukko valmentajia, managereita ja pyrkyreitä tavoittelee tietysti suurinta mahdollista palkkiota. Motivaatiot vaihtelevat ylevistä vähemmän yleviin ja jopa maallisiin. Tämä porukka ei kuitenkaan liikuta suurta yleisöä, he toimivat taustoilla, edistävät tai hidastavat asioita tahoillaan omien kunnianhimojensa liikuttamina. Olivat he Nimettömiä, kasvottomia ja tuntemattomia tai kaikkien tuntemia - tulos määrittää heidät. Han Solon maailmassa lukemattomat tavoittelivat palkintoa mutta vain yksi sen sai ja hänet me muistamme - Boba Fett. Se, mitä tästä voimme oppia on seuraava: kuka tahansa voi jahdata palkkiota mutta sen saavuttaminen vaatii taitoa, osaamista, sitoutumista, onnea ja päättäväisyyttä. Rooli ei ole kiitetty, huonot ajat ovat huonoja ja kestävät pitkään. Hyvät ovat harvinaisia ja päättyvät lyhyeen. Masokistit ja ne kenen sisäinen liekki palaa kirkkaimmin jaksavat, voivat saavuttaa suuria. Muut hukkukoon elon tiellä tai juhannuksena.
Tarinan opetus: älä maksa toiselle tulontekijälle että se jäädyttää toisen tulontekijän tai Jedit tulee ja pistää koko operaatiosi jäihin ja sinut kirstuun vaikka olisit lisko.
Kysymys kuuluu - miksi se, että Jabba jäädytti Han Solon karboniittiin oli huono liike Jabban kannalta. Kaikki tietävät, että se oli se käännekohta, joka toi tuhon Jabban liiketoimille ja lopulta hänelle itselleen. Olisiko tämä ollut vältettävissä?
Lähdetään alusta, kertauksen vuoksi, vaikka taustat ovatkin yleistietoa. Han Solo oli salakuljettaja ja hänellä oli laittomia liiketoimia Jabban kanssa, joka on hut ja gansteri. Eräässä tapauksessa Han Solo joutuu hylkäämään rahdin päästäkseen pakoon imperiumin väkeä - tästä syntyy velka. Tämä velka ja Han Solon kyvyttömyys maksaa sitä, ajaa Jabban ratkaisuun eli hän laittaa palkkion salakuljettajan päästä. Boba Fett saa hänet kiinni ja sitten Darth Vaderin avustuksella hänet jäädytetään karboniittiin ja viedään Jabban palatsiin koristukseksi.
Lähdetään liikkeelle markkinatalouden ja yksinkertaisen matematiikan puolelta. Velka, jonka suuruus on hämärän peitossa, on Jabballa saatavien puolella. Kuitenkin hän hyvin tehokkaasti jäädyttää tuon saatavan jäädyttämällä velallisen. Kenties jokin toinen järjestely olisi ollut paikallaan, kuten maksusuunnitelma. Kun itse jossain vaiheessa en enää pysty maksamaan pankille, toivon että Nordea tekee kanssani maksusuunnitelman eikä jäädytä minua senaatintorin konttorin aulaan koristeeksi. Ratkaisua voidaan pitää esimerkkinä, jotta muut mahdolliset velalliset näkevät, että velkojan kanssa ei leikitä. Kuitenkin väitän, että markkinatalouden ja yksinkertaisen laskutoimituksen sijaan päätökseen vaikutti kostonhimo ja julmuus. Myös Han Solon vahva yhteys kapinallisiin oli tiedossa ja Jabba teki valinnan tältäkin kannalta heikosti. Verkostoitumisen ja selviytyjän laskelmoinnin sijaan hän yksinkertaisesti veikkasi väärää hevosta.
Muita kuluja olivat palkkionmetsästäjän palkkio. Ja kulukorvaukset. En usko, että Jabba hymyili kun Boba Fett toimitti matkalaskun. Intergalaktinen jahti ei tule halvaksi. Viimein erääntyi sitten maksettavaksi koko lasku ja koko porukka maksoi sen hengellään. Jedien kanssa ei leikitä.
Mitä tekemistä tällä on urheilun kanssa? Ei mitään suoraan mutta lähestyn urheilun tilannetta tämän viitekehyksen kautta äärimmäisen epäpätevästi ja epämääräisesti. Jabba on huippu-urheilun johto yleisesti, HUMU, Han Solo urheilija ja palkkionmetsästäjät symboloivat valmentajia ja managerien kirjavaa joukkoa, jotka urheilun siivellä haluavat elää. Jedit ovat Itähelsingissä eivätkä osallistu tapahtumiin.
Huippu-urheilun lähtökohta asenteellisesti on, että urheilija on velassa. Käytännössä kaikki asiat esitetään niin, että viime kädessä yhteiskunta on tälle porukalle snickersin auki. Perusteita. Ei niitä tarvitse jos on olympiarengaspinssi, osaa puhua kovaan ääneen ja ennenkaikkea - kuuluu pieneen piiriin pyöreään. Jos näytät liskolta, kuulostat siltä ja käyttäydyt kuin lisko - todennäköisesti olet lisko. Jabba on lisko. Niin on myös HUMUsaurus. Kuten Rex, myös HUMUsaurus on isopäinen peto jolla on äärimmäisen lyhyet kädet. Tässä vaiheessa lukijaa askarruttaa, kuinka huippu-urheilua voi kehittää jos kädet on tuollaiset tyngät, jos hihojen kääriminen ei tuo edes sormia näkyviin ja pää on aivan suhteettoman iso kaikkeen muuhun paitsi reisiin verrattuna. Kysymys ei ole oleellinen vaikka vastaus onkin itsestäänselvä. Oleellisinta on, että rahoitus on käytetty.
Urheilijaan on panostettu, luotettu ja odotetaan tulosta. Kuitenkin tuki on sitä luokkaa, että urheilija voisi käytännössä olla karboniittiin jäädytetty. Harjoittelu, eläminen, kilpaileminen sillä tasolla, millä halutaan olla, maksaa sen verran tasavallan krediittejä, että tuki ei riitä. Urheilija on Han Solon tavoin nappula, jolla ei loppujen lopuksi ole väliä, jonka ura on uhrattavissa, ja johon ei kuitenkaan uskota. Joskus tulee tuloksia, joskus ei. Voimme kysyä kenelle urheilija on tärkeä. Han Solo oli tärkeä kapinallisille ja ystävilleen. Tässä tarinassa suomen kansa ei ole kapinaliike. Suomen kansa ei välitä urheilijasta jos urheilija ei tee hyvää suoritusta. Hyvän suorituksen määritelmä taas on mitä on - epämääräinen ja riippuu täysin määrittelijästä. Ennen Lontoon Olympialaisia purjelautailijat eivät kiinnostaneet Lauttasaaressa edes lokkeja. Kisojen jälkeen koko kansa rakastaa lajia ja mitalistilla promotaan kaikenlaista täytetystä patongista lähtien. Täysin ymmärrettävää mutta silti aiheuttaa nauseaa kirjoittajan suunnalla. Säälittävää, pyrkyrimäistä ja erittäin erittäin heikkoa itsetuntoa. Yhdessä yössä kansa on rakastunut lajiin jonka harrastajat kutsuvat itseään "surffaajiksi". Jos mitali tulee purjehduksesta, olette purjehtijoita. Piste. Mitali tuli täysin suunnitelman ulkopuolelta, ilman erikoisempaa tukea. Se, että laji on yhtä mielenkiintoinen kuin seinässä kuivuva läpinäkyvä lakka, varmaankin on vaikuttanut tukeen. Meillä on maassa kourallinen urheilijoita eri lajeissa, joihin tulisi tulostason tasaisuuden ja korkean tason vuoksi panostaa. Kuitenkaan näin ei varsinaisesti tehdä. Tällaisessa sekavassa ympäristössä urheilijat joutuvat toimimaan, harjoittelemaan päivittäin, uhraamaan oman vapaa-aikansa, vain jotta kansa voi avautua ja tietää kaiken jälkiviisaasti huippu-urheilujohdon jättäessä heidät kuin lampaat susille. Motivoivaa. Urheilija joutuu olemaan määrätietoinen, sitkeä ja kyvykäs lapioimaan paskaa jos menestys tässä HUMUversumissa aidosti on tähtäimessä.
Palkkiometsästäjät. Saaliita on erikokoisia. Vain isosta saaliista saa ison palkkion. Tämä sekalainen joukko valmentajia, managereita ja pyrkyreitä tavoittelee tietysti suurinta mahdollista palkkiota. Motivaatiot vaihtelevat ylevistä vähemmän yleviin ja jopa maallisiin. Tämä porukka ei kuitenkaan liikuta suurta yleisöä, he toimivat taustoilla, edistävät tai hidastavat asioita tahoillaan omien kunnianhimojensa liikuttamina. Olivat he Nimettömiä, kasvottomia ja tuntemattomia tai kaikkien tuntemia - tulos määrittää heidät. Han Solon maailmassa lukemattomat tavoittelivat palkintoa mutta vain yksi sen sai ja hänet me muistamme - Boba Fett. Se, mitä tästä voimme oppia on seuraava: kuka tahansa voi jahdata palkkiota mutta sen saavuttaminen vaatii taitoa, osaamista, sitoutumista, onnea ja päättäväisyyttä. Rooli ei ole kiitetty, huonot ajat ovat huonoja ja kestävät pitkään. Hyvät ovat harvinaisia ja päättyvät lyhyeen. Masokistit ja ne kenen sisäinen liekki palaa kirkkaimmin jaksavat, voivat saavuttaa suuria. Muut hukkukoon elon tiellä tai juhannuksena.
Tarinan opetus: älä maksa toiselle tulontekijälle että se jäädyttää toisen tulontekijän tai Jedit tulee ja pistää koko operaatiosi jäihin ja sinut kirstuun vaikka olisit lisko.
Kommentit
Lähetä kommentti