Koronkiskuri, huora ja johtaja
Rahanlainaaminen on ollut huonossa valossa siitä asti kuin Jeesus heitti heidät temppelistä ulos. Prostituutio on myös kovin kielteinen asia vaikka siinä onkin asiakkaalla useammin happy ending kuin hieronnassa. Omalla tavallaanhan me kaikki teemme sitä omassa palkkatyössämme. Myymme ruumiimme työnantajalle työpäivän ajaksi eikä tuo työnantajakaan yleensä ole se unelmien kiivas rakastaja vaan ylipainoinen ja hikinen otus joka möyrii lakanoissa.
Johtajuus. Siitä on kirjoitettu enemmän kirjoja kuin noista kahdesta muusta ja se on näennäisen kunniallinen. Johtajuus on nostettu parrasvaloihin aika myöhään vaikka ammattina se on suunnilleen yhtä vanha kuin rahanlainaaminen ja prostituutio. Johtajuudesta on kirjoitettu jo raamatussa, jossa kehoitettiin että keskijohto voi tästä lähin ratkoa kansan asioita. Vain tärkeät asiat tuotakoon sinun eteesi, kaikki pienemmät asiat he voivat ratkaista itse. Näin taakkasi kevenee, kun he kantavat osan siitä. Myöhemmin 1776 Adam Smith osasi kertoa, että suurimmat parannukset työn tuottavuudessa näyttävät olevan seurausta työnjaosta. Hyvä johtajuus on ollut työn jakamisen ja luottamisen seurausta.
Sitten ymmärrettiin, että johtaminen tapahtuu prosessissa – tekojen, toimenpiteiden ja tapahtumien sarjassa. Tämän prosessin vaiheita ovat suunnittelu, toimeenpano ja valvonta tai vähemmän ahdistava ja itäsaksalainen raportointi. Koska johtajuus on ollut aiemmin näin helppoa päätti kauppakorkeakoulu ja Talentum yhdessä, että on aika tehdä johtajista mediaseksikkäitä. Hyvä johtajuushan on oikeastaan näkymätöntä. Kaikki vain toimii.
Salaliitto toimi osapuilleen näin: kauppakorkea koulu määritteli johtamisen uudestaan ja jakoi sen osiin - asioiden johtaminen, ihmisten johtaminen, tavoitejohtaminen tai strateginen johtaminen. Muutamia mainitakseni. Tämän jälkeen Talentum kustansi kirjoja aiheesta ja saimme johtamiseen todellisia tähtiä ja kirjoittajia, jotka olivat haluttuja luennoitsijoita. Mitä oli tämä uusi johtaminen. Enää johtajan ei tarvinnut edes hävetä huonoja sosiaalisia taitoja, koska hän saattoi olla vaan niin hyvä johtamaan asioita. Eihän kukaan voi kaikkia noita alalajeja hallita. Ja kun minä olen niin hyvä näiden asioiden kanssa. Jotenkin tässä mentiin väärään jo ensimmäisessä risteyksessä. Mikään johtamiskirjallisuus ei sulje pois mitään osa-alueita, kyse on enemmän painotuksista eli johtamisen jakamisesta useampaan osaan ja siitä, että jos jotain ei osata itse niin sen hoitaa sitten joku joka osaa. Eihän tätä tietenkään johtajat aina ymmärrä vaan lista ajatellaan valintana joista pitää poimia yksi ja muut voi unohtaa.
Kuitenkin useimmissa yrityksissä työskentelee ihmisiä eikä asioita tai strategioita. Nämä asioita johtavat päätyvät helposti johtamaan ihmisiä numeroina. Ja nimenomaan kuluina - on palkkaa, sairaslomaa ja vuosilomaa. Näihin kulueriin ei luoteta, ei anneta vastuuta ja ne ovat luontaisesti myös laiskoja. Johdetaan näitä kulueriä sitten parhaan kyvyn ja halun mukaan. Kuitenkaan mikään teoria tai käytäntö ei tue tälläistä johtamista. Se ei ole kannattavaa eikä se ole tuottavaa. Tämä ei ole ihmisten johtamista mutta tämä on nimenomaan ihmisjohtamista. Ahneus, epäluulo ja kontrollintarve perustana.
Organisaatiot, joissa johtaminen perustuu turvallisuuteen, vuorovaikutukseen, kunnioitukseen ja rehellisyyteen kuitenkin jatkuvasti tekevät isointa kasvua. Kaikki super-yritykset panostavat ihmisiin prosentuaalisesti huomattavasti enemmän kuin keskivertoyritykset. Niissä on mukavaa olla töissä, koska se ei aina edes tunnu työltä vaan enemmän itsensä toteuttamiselta. Tuottavuus on myös korkealla tasolla. On ymmärretty, että tulos on tärkeämpi kuin esimerkiksi aika, joka työhön käytetään. Jos sen voi tehdä nopeammin ja paremmin ja kalastaa loppupäivän niin miksi ei.
Rahanlainaaminen on useimmiten valinta, prostituutiota ei ole pakko hyödyntää jos on kädet tallella mutta johtajuuden vaikutuspiirissä meidän on pakko olla. Harvemmin voimme etukäteen tietää onko tuleva johtajuus hyvää vai huonoa. Sen näyttää aika. Ja huono johtaja on useimmiten myös koronkiskuri alaisilleen ja huora rahalle ja vallalle.
Johtajuus. Siitä on kirjoitettu enemmän kirjoja kuin noista kahdesta muusta ja se on näennäisen kunniallinen. Johtajuus on nostettu parrasvaloihin aika myöhään vaikka ammattina se on suunnilleen yhtä vanha kuin rahanlainaaminen ja prostituutio. Johtajuudesta on kirjoitettu jo raamatussa, jossa kehoitettiin että keskijohto voi tästä lähin ratkoa kansan asioita. Vain tärkeät asiat tuotakoon sinun eteesi, kaikki pienemmät asiat he voivat ratkaista itse. Näin taakkasi kevenee, kun he kantavat osan siitä. Myöhemmin 1776 Adam Smith osasi kertoa, että suurimmat parannukset työn tuottavuudessa näyttävät olevan seurausta työnjaosta. Hyvä johtajuus on ollut työn jakamisen ja luottamisen seurausta.
Sitten ymmärrettiin, että johtaminen tapahtuu prosessissa – tekojen, toimenpiteiden ja tapahtumien sarjassa. Tämän prosessin vaiheita ovat suunnittelu, toimeenpano ja valvonta tai vähemmän ahdistava ja itäsaksalainen raportointi. Koska johtajuus on ollut aiemmin näin helppoa päätti kauppakorkeakoulu ja Talentum yhdessä, että on aika tehdä johtajista mediaseksikkäitä. Hyvä johtajuushan on oikeastaan näkymätöntä. Kaikki vain toimii.
Salaliitto toimi osapuilleen näin: kauppakorkea koulu määritteli johtamisen uudestaan ja jakoi sen osiin - asioiden johtaminen, ihmisten johtaminen, tavoitejohtaminen tai strateginen johtaminen. Muutamia mainitakseni. Tämän jälkeen Talentum kustansi kirjoja aiheesta ja saimme johtamiseen todellisia tähtiä ja kirjoittajia, jotka olivat haluttuja luennoitsijoita. Mitä oli tämä uusi johtaminen. Enää johtajan ei tarvinnut edes hävetä huonoja sosiaalisia taitoja, koska hän saattoi olla vaan niin hyvä johtamaan asioita. Eihän kukaan voi kaikkia noita alalajeja hallita. Ja kun minä olen niin hyvä näiden asioiden kanssa. Jotenkin tässä mentiin väärään jo ensimmäisessä risteyksessä. Mikään johtamiskirjallisuus ei sulje pois mitään osa-alueita, kyse on enemmän painotuksista eli johtamisen jakamisesta useampaan osaan ja siitä, että jos jotain ei osata itse niin sen hoitaa sitten joku joka osaa. Eihän tätä tietenkään johtajat aina ymmärrä vaan lista ajatellaan valintana joista pitää poimia yksi ja muut voi unohtaa.
Kuitenkin useimmissa yrityksissä työskentelee ihmisiä eikä asioita tai strategioita. Nämä asioita johtavat päätyvät helposti johtamaan ihmisiä numeroina. Ja nimenomaan kuluina - on palkkaa, sairaslomaa ja vuosilomaa. Näihin kulueriin ei luoteta, ei anneta vastuuta ja ne ovat luontaisesti myös laiskoja. Johdetaan näitä kulueriä sitten parhaan kyvyn ja halun mukaan. Kuitenkaan mikään teoria tai käytäntö ei tue tälläistä johtamista. Se ei ole kannattavaa eikä se ole tuottavaa. Tämä ei ole ihmisten johtamista mutta tämä on nimenomaan ihmisjohtamista. Ahneus, epäluulo ja kontrollintarve perustana.
Organisaatiot, joissa johtaminen perustuu turvallisuuteen, vuorovaikutukseen, kunnioitukseen ja rehellisyyteen kuitenkin jatkuvasti tekevät isointa kasvua. Kaikki super-yritykset panostavat ihmisiin prosentuaalisesti huomattavasti enemmän kuin keskivertoyritykset. Niissä on mukavaa olla töissä, koska se ei aina edes tunnu työltä vaan enemmän itsensä toteuttamiselta. Tuottavuus on myös korkealla tasolla. On ymmärretty, että tulos on tärkeämpi kuin esimerkiksi aika, joka työhön käytetään. Jos sen voi tehdä nopeammin ja paremmin ja kalastaa loppupäivän niin miksi ei.
Rahanlainaaminen on useimmiten valinta, prostituutiota ei ole pakko hyödyntää jos on kädet tallella mutta johtajuuden vaikutuspiirissä meidän on pakko olla. Harvemmin voimme etukäteen tietää onko tuleva johtajuus hyvää vai huonoa. Sen näyttää aika. Ja huono johtaja on useimmiten myös koronkiskuri alaisilleen ja huora rahalle ja vallalle.
Kommentit
Lähetä kommentti