PIENISTÄ ASIOISTA ON ISOT ASIAT TEHTY

Oli kyse lähes mistä tahansa hankkeesta aloittaminen on usein yksi hankalimpia vaiheita, koska kysymyksiä on aina enemmän kuin vastauksia. Entä jos en pystykään tähän? Entä jos koko hanke epäonnistuu? Entä jos pääsenkin tavoitteeseen ja se ei olekaan sitä mitä ajattelin?

Syitä olla tekemättä yhtään mitään on rajattomasti. 

Entä jos suurin syy siihen, miksi hankkeet eivät onnistu onkin se, että niitä ei koskaan aloiteta. 

Pienistä puroista syntyy suuri virta ja pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella. 

Näiden vanhojen viisaiden sanontojen totuutta ei voi varsinaisesti kiistää mutta ei niistä myöskään mitään ratkaisua löydy, Muutokseen ei riitä ensimmäinen askel jos toista ei koskaan tule eikä pieni puro välttämättä johda suurempaan virtaan jos sen patoaa. 

Tämä haaste ei ole vain yksilön vaan sama koskee myös organisaatioita. 

Oli kyseessä kuntosaliharjoittelun aloittaminen tai organisaation muutos - yhtymäkohtia on enemmän kuin voisi ajatella. 

Tekosyyt vain vaihtelevat. 

Suunnitelma ei yleensä ole haaste. Tiedämme, mistä ja miten kuntosalin jäsenyyden saa ja kuinka se toimii, ja organisaatio tietää mitä haluaa muuttaa ja viitekehyksen minkä alla se voidaan toteuttaa. Benchmarking ja Best Practice tarkoittavat ammattilaisten kielellä sitä, että aina voi kopioida toisilta mitä toiset ovat tehneet. 

Analyysin kautta voi usein seurata ylianalysoinnin ansa - analyysiparalyysi. 

Kuitenkin vain tarttumalla toimeen ja tekemällä asiat etenevät ja tekemisessä auttaa, jos on rohkea, päättäväinen ja utelias näkemään mitä horisontin takana on. 

On aika tavata Alex Scott. 

Alexandra ‘Alex’ Scott oli tavallinen lapsi, jonka suosikkiruoka oli ranskalaiset, lempiväri sininen ja haaveammattina muotisuunnittelijan ura. 

Monella muulla tavalla Alex oli kaikkea muuta kuin tavallinen. 

Hänellä diagnosoitiin neuroblastooma vatsan ja selkärangan alueella ja kun kasvain poistettiin, lääkärien ennuste oli, että vaikka Alex voittaisi syövän, hän ei todennäköisesti kävelisi enää koskaan. Kaksi viikkoa tämän jälkeen hän heilutti varpaitaan. 

Poikkeuksellinen rohkeus ja päättäväisyys erottavat Alexin myös monista ja hän muutti oman ja perheensä tavan käsitellä sairautta hänen ilmoittaessaan, että aikoo pystyttää limonadikioskin heidän talonsa eteen ja aloittaa keräämään rahaa syöpätutkimukseen. 

Hän kirjoitti käsin kyltin, josta kävi ilmi tämä tarkoitus ja limonadin hinta. Hän oli päättäväinen ja menestyksekäs - ensimmäinen kioski tuotti 2000 $.

Alexin tarina ei pysynyt omassa korttelissa tai kaupungissa, vaan levisi hänen kotiosavaltionsa, Pennsylvanian, ulkopuolelle. Samoin levisivät myös pop-up -kioskit, joita järjestettiin Alexin asian hyväksi kaikissa osavaltioissa sekä Kanadassa ja Ranskassa. Alex pääsi myös Oprahin ja Jay Lenon vieraaksi.

Koska Alex ei koskaan pelännyt haasteita hän ilmoittikin tavoitteekseen kerätä miljoona dollaria ajamansa asian hyväksi. 

Kun Alex oli kerännyt kasaan 700 000 $, Volvon Pohjois-Amerikan edustus otti yhteyttä ja halusi lähteä mukaan auttamaan tavoitteen saavuttamisessa.

Tavoite saavutettiin neljä vuotta sen jälkeen, kun Alex oli pistänyt kasaan ensimmäisen kioskinsa isoveljen avustuksella kotitalon eteen. 

Alex menehtyi vuonna 2004 ollessaan 8-vuotias. 

Vaikka tarina on surullinen, niin samalla se antaa toivoa. 

Mielestäni tärkeintä tässä ei ole se, että Alex onnistui keräämään niin paljon varoja vaan se, että hän teki sitä. Kaikesta huolimatta. 

Jos 4-vuotias vakavasti sairas lapsi pystyy käynnistämään jotain, mistä tulee ilmiö, niin aika vaikea tässä on aikuisen terveen ihmisen valitella jos kirjoittaminen ei suju halutulla tavalla. 

Itse osasin 8-vuotiaana lukea ja jotenkin sitoa kengännauhat - vaikka käytinkin mahdollisesti pääasiassa tarralenkkareita. 

Tämä ero syntyy, kun itse on tavallinen eikä aika ole merkittävä tekijä.

Alex oli saanut diagnoosin ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, joten hänen kohdallaan aika oli varmaan aina tekijä tavalla tai toisella.  

MITEN EDETÄ IDEASTA TOIMINTAAN KULKEMATTA JAHKAILURUUDUN KAUTTA?

YKSI

Kun on aika lähteä salille niin siinä on kaikenlaisia ongelmia, kuten vuorokauden aika. Salilla voi olla liikaa ihmisiä tai mahdollisesti liian vähän. Sitten on vielä se, että mitä sinne pistää päälle ja mitähän muilla on yllään? 

Kaikki tämä selviää kun menee paikan päälle katsomaan. Entä jos tilanne ei olisikaan niin paha?

Organisaation muutos käynnistyy aina liikkeessä ja se “oikea” hetki aloittaa ei tunnu ikinä osuvan kohdalle, jolloin kiusaus lykätä aloitusta ja luoda pysyvä työryhmävaihe on korkea. Muutoksen taustalla on kuitenkin kyky sopeutua lennossa ja sitä pitää kokeilla, jos haluaa muuttua. 

Systemaattinen oppiminen kasvattaa muutospotentiaalia ja jo se tuo arvoa organisaatiolle. Lopputulos on vain päämäärä, ei ainoa hyöty mitä kertyy matkan varrella. 

Vaaditaan rohkeutta tehdä hyppy tuntemattomaan. 

KAKSI

Nyt olet salilla ,etkä välttämättä oikein tiedä miten toimia ja mitä tehdä? Ei hätää, sillä lähtökohtaisesti ei tiedä kovin moni muukaan ja saleilla tapahtuu kaikenlaista toinen toistaan erikoisempaa toimintaa harjoittelun yläkäsitteen alla. 

Harjoittelu tuntuu tässä vaiheessa vieraalta ja tunnet itsesi huijariksi. 

Itse olen käynyt erilaisilla saleilla useamman vuosikymmenen, enkä silti tiedä miten päin jossain laitteissa pitäisi olla, mitä ne tekevät tai miten niitä säädetään. 

Organisaatio havaitsee myös helposti, että hyväkään suunnitelma ei selviä ensi kosketuksesta viholliseen, joka tässä tapauksessa on todellisuus. Samalla kun organisaatio hakee muutoksen tuomia uusia tapoja, hakevat organisaatiossa työskentelevät ihmiset samaan aikaan omiaan. 

Työ ei ole vain sitä, että saadaan asioita aikaan, se on myös sitä kun sekalainen joukko persoonia yrittää löytää tapoja toimia yhdessä onnistuneesti. 

Tämä vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja johtamista. Organisaation ja itsensä.

Tässä vaiheessa on hyvin helppo palata vanhaan, jos päättäväisyyttä jatkaa ei ole. Siksi on tärkeä myös tunnistaa ja ennakoida mitä ovat tyypilliset vastavoimat, joita kaikenlainen muutos herättää ja valmistautua niihin. 

KOLME

Kuntosaliharjoittelun yleinen virhe on se, että lähtee liian kovaa liikkeelle ja käyttää esimerkiksi samoja painoja kuin joku toinen, koittaa kopioida turhan haastavaa ohjelmaa tai lähinnä nyt vain tekee itselleen onnistumisen mahdottomaksi. 

Onko kyseessä yksi käynti salilla vai muutos elämäntavoissa. 

Organisaatiot innostuvat herkästi mahtavasta suunnitelmastaan niin, että kyky toimia kärsii, koska halutaan liian paljon liian nopeasti. Tämä ei lähtökohtaisesti toimi ja toteudu koskaan, into kuolee ja jälleen väki alkaa haikailemaan vanhan perään. 

Muutos ei ole yksi sprintti.

Lopettaminen on aina helpoin ja nopein tie mutta se ei johda minnekään kiinnostavaan paikkaan.

Siksi on tärkeää olla äärettömän utelias sitä kohtaan, mitä siellä horisontin takana on. 

MIKSI ALEX ONNISTUI?

Alexin tarina ei päättynyt hänen aivan liian ennenaikaiseen menehtymiseen vaan hänen vanhempansa jatkoivat tyttärensä aloittamalla tiellä ja perustivat Alex’s Lemonade Stand-säätiön ALSF), joka on kerännyt yli 30 miljoonaa syöpätutkimukselle. 

Alexin tarina on myös esiintynyt liiketalouden ja markkinoinnin kirjallisuudessa ja sitä on käyttänyt mm. Stanford Business School markkinoinnin case-tapauksena. 

Asiantuntijoiden mukaan homma toimi, sillä siinä oli taustalla syvään juurtunut limonadikioskiperinne sekä mukaansatempaava ja koskettava tarina rohkeasta ja päättäväisestä tytöstä ja päämäärästä. Myös osallistuminen oli yksinkertaista ja helppoa. 

Kuka vain pystyi lähtemään mukaan. 

Keräyksessä toimi myös kehotus ostajalle kertoa “pidä vaihtorahat”, mikä tarkoitti sitä, että 50 senttiä maksanut muki tuotti usein enemmän kuin varsinaisen myyntihinnan, koska monet asiakkaat ottivat kehotuksen vastaan ja kertoivat tämän ääneen. 

Tämä on sittemmin yleistynyt konsepti hyväntekeväisyyteen liittyvissä hankkeissa, mutta tietääkseni Alex on pioneeri.  

Taistelu syöpää vastaan yksi kuppi kerrallaan on vahva missio. Se on myös ihmisen kokoinen. Siksi se toimi. 

Silti tärkein vaihe oli se, kun Alex päätti aloittaa toiminnan ja sen jälkeen jatkaa sitä. Siinä vaiheessa miljoona ei ollut edes ajatus. 

PROCRASTINO ERGO SUM 

En ole millään tapaa jahkailuun taipuvainen henkilö, mutta kirjoittamisen kanssa huomaan tekeväni sitä. 

Jahkailen, siis olen. 

Se on yhtäaikaa aika turhauttavaa ja vähän kiinnostavaa. 

Tein suunnitelman siitä, kuinka haluan edetä ja asetin tavoitteita kuten tavoitteet nyt tutkitun tiedon perusteella tulee asettaa.

Suunnitelma lyhyesti:  

1. Varaa säännöllinen aika tekemiseen
2. Pysy sovitussa, vaikka homma ei toimisi millään tapaa
3. Realistiset välitavoitteet

Siitä on nyt muutama viikko ja en osaa sanoa vielä, onko suunnitelma hyvä vai ei, koska en varsinaisesti ole aloittanut ja tehnyt yhtään mitään. 

Miksi? 

Koska olen tehnyt tutkimusta eri aiheista, lukenut kymmeniä kirjoja, kirkastanut ideoita, jotka tällä hetkellä lähinnä häikäisevät ja aloittanut useampia tekstejä. 

Minulla on varmaan vähintään puolen sataa sivua luonnoksissa, joita on pitkälti toista kymmentä. 

Koska kuulemma hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Tekosyitä jahkailuun on aika helppo keksiä, vaikka ajoittainen pimeys vaikuttaakin luovuuteen laskevasti. Mainitsinko harjoittelulla itse aiheutetun lihassäryn? 

Kävin myös juoksemassa sateessa, koska silloin ei voi kirjoittaa.  

Tiedän rationaalisesti, että on suorastaan tyhmää tuloksen kannalta odottaa käänteentekevää tekstiä tuosta vain lähtemään sormista halutulla hetkellä, ajatella liian paljon ja tehdä liian vähän.

Mestareita voi tehdä monella tapaa, mutta tuo ei ole yksi niistä. 

Leonardo Da Vincin ensimmäinen teos ei ollut Mona Lisa eikä David ole seurausta siitä, kun Michelangelo vähän kokeili talttaa ja vasaraa marmoriin pojankoltiaisena.  

Näissä molemmissa esimerkeissä on takana terveellinen määrä tarkoituksellista harjoittelua.

Sitä myös kirjoittaminen vaatii - harjoittelua tarkoituksella. Kirjoittamista. Julkaisemista. Toistamista. 

Erityisesti teknologiassa käytössä oleva termi Minimum Viable Product (MVP) on toimiva moderni kuvaus siitä, miten asioita tulisi lähestyä. Tämä kääntyy jotakuinkin ”pienin julkaistava tuote”, ja esimerkiksi kirjoittamisessa se on varsin pätevä päämäärä. 

LinkedIn perustaja Reed Hoffman esittää asian hyvin:

“If you aren’t embarassed about your first product after launch you’re launching too late”

Pienin mahdollinen teksti, yksi kerrallaan. Siitä se lähtee. 

Kiitos Alex!