MIETTEITÄ KULTTUURIN TÄRKEYDESTÄ

Kulttuuri on sellainen sana, mitä heitellään liberaalisti ympäriinsä ja se on catch-all kaikelle mitä organisaatiossa tehdään tai jätetään tekemättä.  

Sillä myös selitellään häpeämättömästi sitä, että on itse kykenemätön hoitamaan omaa tehtäväänsä: “Kulttuuri on nyt tälläinen, että...”. Kulttuuri saa usein myös syyn siitä, että henkilöillä on paljon tehtäviä joita olisi pitänyt tehdä ja kovin vähän tehtäviä joita on tehty. Nämä uhrit.  

Olen nyt tämän asian kanssa päätynyt (tai joutunut) kosketuksiin vuosien saatossa sekä lähiaikoina ja tämä on herättänyt ajatuksia. Sekä turhauttanut.  

Kulttuuri on kuin se “joku muu” työpaikalla, kenen tehtävä on hoitaa ne asiat, jotka jäävät hoitamatta tai tehdään vähän sinne päin.  

Kulttuurin syyttäminen on vain seksikkäämpi tapa luikerrella vastuusta ja levittää kädet.  
 
 

 
Kuvassa allekirjoittanut (circa 2011) Real Madridin lehdistöhuoneessa Santiago Bernabeulla näyttää mallia miltä se käsien levittäminen näyttää urheilun isoimmilla näyttämöillä.  
 
Hyvää kulttuuria on vaikea kuvailla niin, että se kuulostaa lainkaan järkevältä ja vielä vähemmän toteuttamiskelpoiselta. Yksi parhaista kuvauksista on se, mitä korkeimman oikeuden tuomari Potter Stewart vuonna 1964 sanoi pornosta: “tietää että se on sitä, kun sen näkee”. 

Kulttuuri ei ole yhdestä muotista ja hyvä kulttuuri on yhdessä paikassa aivan erilainen kuin toisessa. Se ei ole liukumäki aulassa eikä se ole pizzaa ja olutta perjantaisin. Nämä ovat etuja.  

Työpaikka, jonka muistat siitä, että siellä oli innostava ja hyvä olla töissä - siellä oli hyvä kulttuuri.  

Tärkeä tiedostaa, että kulttuuri ei ole joko/tai kysymys. Se ei ole kysymys. Kaikilla on sellainen ja jokainen taho itse määrittelee millainen se on.  

KUKA TEKEE KULTTUURIN 

Tämä on myös sellainen asia, mikä usein nousee esiin kun ihmiset esiintyvät huonon toimintakulttuurin viattomina uhreina. Se on ollut minä, se oli kulttuuri.  

News Flash!  

Olet vastuussa. 

Kulttuuri on kuin se luola minne Yoda pistää Luken Imperiumin vastaiskussa. Siellä luolassa ei ole mitään pahaa, vain se minkä sinne itse viet.  
 
Näin toimii myös kulttuuri. 

Jos näet jotain ala-arvoista etkä tee mitään - luot uuden kulttuurin.  

Eikä tämä uusi ole parempi kuin entinen. Rimaa voi madaltaa vain tiettyyn pisteeseen asti. Siksi asioiden ei pidä antaa jatkua vaan kierre pitää pysäyttää, ennen kuin se on syksykierre. 

Ben Horowitz, yksi Silicon Valleyn (piilaakso vaan kuulostaa dorkalta) menestyneistä yrittäjä/toimitusjohtajista, kertoi omasta organisaatiostaan, kuinka heillä oli huippumyyjä, joka osasi hyödyntää tarinaa ja tehdä tulosta. Tämä CEO diggasi myyjästä ja hänet ylennettiin. Kävi kuitenkin ilmi noin vuoden aikana, että kyseinen henkilö oli turhankin luova tarinankertoja – keksi asioita ja kusetti asiakkaita mitä erikoisimmalla tavoilla, jotta sai diilin.  

Tämä loi kulttuuriin vivahteen jollaista kukaan ei halua. Myyjä ei kauaa vanhentunut yrityksessä tämän jälkeen.  

Jokainen on vastuussa kulttuurista ja viime kädessä se on organisaation johto joka puuttuu asiaan. 

 

Tämä ei ole haaste vain yhdellä toimialalla ja tähän törmää myös urheilussa, mistä itselläni on laaja kokemus. Asioita katsotaan hyvin pienellä kynnyksellä läpi sormien, koska vaikeat keskustelut ja vaikeat asiat – ne nyt on vaan niin vaikeita ja niiden välttely on toisaalta hyvin helppoa.  

Jos olisi esimerkiksi työntekijä, joka toimisi tuolla tavalla niin hyvin harvassa seurassa tilanne aiheuttaisi suoran ja merkittävän toimenpiteen. 
 
Olen ollut itse johtajan roolissa tämän kaltaisessa tilanteissa useammassa työpaikassa ja ajanut Ben Horowitzin tapaa suoraa puuttumista tilanteeseen mutta ylempi johto on yleensä torpannut nämä pyrkimykset ja puuttuminen on pitänyt päällystää sokerilla ja esittää enemmän nöyrästi pyyntönä.  
 
Ettei nyt kenellekään tulisi paha mieli ja fiilis, että töissä pitäisi tehdä mahdollisimman hyvin mm töitä ja käydä paikalla aika ajoin.   

Näistä oppineena olen hoitanut asioita ilman ylempää johtoa aina kun tämä on mahdollista. Ikävä kyllä jos haluat saavuttaa asioita on usein helpompi pyytää anteeksi kuin lupa.   

Toinen näistä on vaikuttanut toimintakulttuuriin parantavasti. Toinen heikentänyt. Arvauksia kumpi toimii paremmin? 

Helpoin on harvoin paras ja tämä näkyy siinä, että kulttuuri on heikko, epämääräinen ja hyvin epäluotettava.  

Vastoin ilmeisen yleistä käsitystä tämä pehmeys ei tee työpaikasta hyvää työpaikkaa ja jos arvostus on ajettu alas niin osittain tämän vuoksi esimerkiksi rekrytoinnit voivat olla haastavia. Organisaatio, joka ei edes itse arvosta itseään ei oikein voi odottaa sitä muiltakaan.  

“You don't stand for something, you fall for anything.” 
 – Public Enemy

 

Kulttuuri ja luottamus luodaan vaikeilla päätöksillä ja johdonmukaisella toiminnalla.  

Pitäisi vain voida hyväksyä todellisuus; jos haluaa olla paras mahdollinen siinä mitä tekee on täysin mahdollista, että jollain on paha mieli siitä.  

KULTTUURI JA RAHA 

Säkkituoleja voi ostaa aulaan sen liukumäen viereen. Kulttuuria ei voi ostaa, se pitää tehdä ja tekeminen tapahtuu pitkällä aikavälillä.  

Miten kulttuurin voi muuttaa rahaksi?  

Vastaus. Ei mitenkään.  

Sen avulla voi kuitenkin tehdä asioita, mistä voi saada rahaa. Kulttuurin voi ajatella aineettomana pääomana, jota sijoitetaan toimintaan mikä tuottaa voittoa.  

Urheilussa tämä käytännössä tarkoittaa täydempiä ryhmiä, joissa vaihtuvuus on pientä johtuen lopettavien pienestä määrästä ja vapaista paikoista joita ei edes tarvitse markkinoida, koska ne menevät suosittelujen perusteella “suljettuna” hakuna.  

Toiminta joka on niin hyvää, että osallistujat haluavat puhua siitä on markkinointikeinona sekä paras että halpa. Hinta ei ole muuta kuin varsinaisen toiminnan kustannus, joka menee joka tapauksessa. Logiikka on selvä.  

Syystä tai toisesta tämän saattaminen käytäntöön on vähintään haastavaa, koska tämä vaatii aina niitä vaikeita päätöksiä ja rohkeutta. 

Tällä on merkitystä myös yhteistyökumppanuuksien ja sidosryhmien suhteen toimittaessa. Kumppanuuksissa osapuolien välillä pitää olla luottamus tai kumppanuudesta on turha odottaa vuosisadan rakkaustarinaa.  

Omat kokemukset sellaisten organisaatioiden kanssa, joilla kulttuuri on heikko ja toimijoiden taso on osastoa toinen toistaan ihmeellisempi viheltäjä, tukevat tätä teoriaa. Nämä toimijat lähtökohtaisesti rakentavat yhteistyön itselleen edulliseksi ja miettimättä lainkaan kuinka huono se on toiselle tai toisille tahoille ja SILTI kutsuvat näitä yhteistyösopimuksiksi.  
 
Jokainen voi miettiä itse kuinka kannattavaa tämän kaltaisiin on lähteä mukaan. Eivät menneiden aikojen käärmeöljykauppiaatkaan tyhmiä olleet. Vain epärehellisiä. Asiakkaita sen sijaan voisi kuvailla helposti johdateltaviksi ja hölmöiksi.  

Organisaatiotasolla toinen olisi epäluotettava ja toinen hakisi helppoja ratkaisuja. Näiden tahojen avioliitto ei ole pitkä ja loppuu oikeussalissa.  
 
Yhteistyö, joka ei tuo etua kaikille osapuolille ei ole sitä.  

 
KULTTUURI VS SELVITYMINEN 

Kysymys onko kulttuuri tärkeämpi kuin selviytyminen on retorista laatua.  

Selviytyminen menee kaiken muun edelle ja sellaisissa tilanteissa kulttuuri nyt vain joutuu sivuun ja sen suhteen voi olla pakko tehdä kompromisseja.  
 
Tämä ei ole ongelma. Tämä on vain tilapäinen olotila, josta voidaan selvitä - jos siis selvitään yleensä. Hyvin rakennettu ja huolella ylläpidetty kulttuuri on sitkeä otus ja pystyy kyllä nousemaan uudestaan vaikka saisi vähän siipeensä.  
 
Kysymys ei ole itsensä myymisestä vaan myyntihinnasta. Musiikkibisneksessä saattoiainakin ennen törmätä tilanteeseen, missä artistin integriteetti kyseenalaistettiin kun hän siirtyi Indie-yhtiöltä isolle yhtiölle.  

Artistilla on yksi ura ja sen aikana pitäisi tehdä tiliä.  

Sell out-puhe on lähtöisin niiltä, joita kukaan ei osta.  
 
Kulttuuri on erittäin tärkeä organisaatioille mutta tyhmä ei kannata olla. 

  
 
KULTTUURIN JÄLKEEN 

Kulttuuri on elävä ja kehittyvä osa mitä tahansa organisaatiota. Se tehdään yhdessä eikä sitä voi määrätä, sen kanssa ei voi oikaista eikä sitä voi tehdä konsultti. 

Kulttuuri on kuin tenniksen syötöt. Ensimmäisen voi mokata mutta jos mokaa myös toisen niin suorittaa helpon virheen. Englannin “unforced error” kuvaa paremmin tilannetta. Virhe, jonka vain teet ilman minkään valtakunnan ulkoista tekijää on helpon lisäksi aika turha.  

Älä tee näitä.  

Kulttuuri on kuin rakas lemmikki joka vaatii hoitoa ja jatkuvaa ylläpitoa.  

Kulttuuri on perheen lemmikin tavoin tämän sijoituksen arvoinen.