Pelinrakentajaongelma

Onko nimi Chase Daniel tuttu sinulle?

Elämme vuotta 2008. Yliopistosarjaa Missouri Tigersin joukkueessa pelaava Chase Daniel on vahvasti ehdolla Heisman Trophyn voittajaksi. Hän on aika valmis paketti: rohkea, kookas ja kykenevä sekä lyhyisiin että pitkiin syöttöihin että väistämään ketterästi puolustajien taklaukset. Kuten eräs kokenut NFL kykyjenetsijä sanoi, Chase Daniel on "ehkä paras yliopistosarjaa pelaava pelinrakentaja koko maassa". Missouri Tigers valmistautuu kohtaamaan Oklahoma Cowboysin ja peli on kauden tärkein - voitolla tappioton Tigers nousisi maan ykkösjoukkueeksi. Kannattajat ovat jo tuntikausia viritelleet tunnelmaa parkkipaikalla takakonttien ympärillä ruoan ja virvokkeiden merkeissä. Ilma on täydellinen jalkapallolle - taivas on pilvetön ja kevyt tuulenvire liikuttaa syksyistä ilmaa.

Vuonna 1999 tämä eräs kokenut kykyjenetsijä, Dan Shonka, oli Philadelphia Eaglesin organisaatiossa ja hän muistelee, kuinka draftin ensimmäisellä kierroksella kyseisenä vuonna varattin peräti 5 pelinrakentajaa, joista jokainen oli kyseisen vuoden Chase Daniel. Tämä ei ole tavanomaista. Näistä yksi, Donovan McNabb (1. kierros, numero 2) vastasi huutoon. Muut katosivat ajan virtaan ja yksi ei pärjännyt edes Kanadassa. Ryan Leaf oli vuoden 1998 Chase Daniels. San Diego Chargers valitsi hänet toisena kaikista pelaajista ja seura antoi hänelle sopimuksen allekirjoittamisesta bonuksena 11 miljoonaa dollaria. Ryan Leaf oli täydellinen katastrofi. Vuonna 2002 oli Joey Harringtonin vuoro. Shonka, joka näki silloin Joeyn pelaavan herkistyi tavalla, jolla vain reilusti yli 120 kiloinen entinen tukimies mustassa verryttelyasussa voi - "Joey oli konserttipianisti. Minä todella, todella pidin hänestä". Tämä on ongelma pelinrakentajien kanssa - ei koskaan vain voi tietää.

Kun työ on sellainen, ettei mikään etukäteen hankittu tieto ei pysty ennustamaan, kuinka kandidaatti työstä suoriutuu - tekemättä kyseistä työtä - tämä on pelinrakentajaongelma.

Mistä tietää kenet valita jos koskaan ei voi tietää? Kuinka lähteä ennustamaan jotain, mitä ei voi ennustaa? Vastaus tähän on se, että ei mistään eikä mitenkään.

Tätä voi kutsua ongelmaksi, joka koskee jokaista rekrytointia. Kukaan ei varsinaisesti halua palkata työntekijää, joka onkin täydellinen floppi mutta silti tälläistä tapahtuu. On kyseessä sitten osaamisen puutteet arjessa tai oma suosikkini kulttuuriin sopimattomuus lähinnä mahdottoman epämääräisyytensä vuoksi. Ja tämä ei tarkoita, että kaikki sopisivat jokaiseen kulttuuriin vaan sitä että tuota on hyvin vaikea sanoittaa ymmärrettävästi.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole ratkaista ongelmaa vaan kertoa siitä, että se on olemassa. Sanotaan, että kukaan ei halua puhua elefantista olohuoneessa mutta vaikka siitä puhuisi niin olohuoneessa olisi kyllä silti elefantti. Tähän joku sanoisi, että tilanne olisi kyllä ongelma ja toinen, että minullakin oli ennen sellainen olohuone.

Rekrytointi on aina riski. Niken perustaja ja pitkäaikainen toimitusjohtaja Phil Knight kertoi elämänkerrassaan Shoe Dog:issa viestistä, minkä oli saanut LeBron Jamesilta . Viestissä LeBron osoitti arvostusta ja kiitoksen siitä, että Nike otti hänen kanssaan riskin. Knightin mukaan ei ollut riskiä mutta olihan siinä. Kukaan ei voinut tietää, että #kidfromakron a.k.a. LeBron James kasvaa pelaajana ilmiöksi mikä on LeBron James tällä hetkellä. Ei kukaan.

Olin itse aiemmassa elämässä mukana haussa, missä haettiin monitaitoista osaajaa vaativaan myynnin ja johtamisen tehtävään. Työssä oli tarjolla vähintään kilpailukykyinen palkka, auto ja jotain muuta etua. Hyvä paikka kaikin puolin. Itse haussa olin mitalin arvoinen mutta en kultaisen.

Aikaa kului jonkin verran ja tuli uusi mutta erilainen haku ja kutsu uuteen haastatteluun. Ottamatta kantaa onko tämä hyvä käytöntö vai ei mutta päädyimme keskustelemaan haastattelijoiden aloitteesta tuosta aiemmasta paikasta.

Paikkaan oli valittu henkilö, joka oli rehellisesti kusettanut oman CV:nsä, koska keksitty on aina parempi kuin huono. Tämä henkilö oli sen jälkeen viettänyt kaksi kuukautta piilossa omassa toimistossaan, koska ei osannut mitään ja kun tätä käytäntöä oli kyseenalaistettu oli hän jäänyt sairaslomalle toiseksi kahdeksi kuukaudeksi. Tämä riitti koeaikana.

Tässä toisessa haussa oli vastuita jaettu ja tehtävä oli tämän huonon kokemuksen vuoksi vesitetty varsinaiseksi tylsyyden ja keskinkertaisuuden juhlaksi. Sanoin kiitos mutta ei kiitos. Alkuperäinen tehtävä oli kiinnostava mutta laimennettu versio ei. Jos tehtävä vaatii motivoitunutta pelinrakentajaa et voi tätä korvata kahdella keskinkertaisella joita ei voisi vähempää kiinnostaa ja odottaa samoja tuloksia.

Pelinrakentajaongelma.

Tämä on ongelma kun rekrytoidaan pelinrakentajaa. Urheilun hieno puoli on kuitenkin se, että siellä ei voi esittää. Joko pystyt tai et. Ei teeskentelijöitä. Ei stunt-miehiä.

Pete Rozelle toimi National Football Leaguen komissaarina vuosina 1960-1989 ja teki siitä ammattilaisurheilun merkittävimmän toimijan mitä se on monella tapaa edelleen. Sitä kuka lopulta pystyy suoriutumaan liigassa ei voi ennustaa mutta yrittämistä se ei toki estä.  Massiivinen yritys ratkaista tämä ongelma on NFL Combine. NFL ei resursseja säästele.

NFL Combine on viikon kestävä tapahtuma, minne kutsutaan reilu 300 parasta prospektia pääasiassa yliopistosarjoista. Pelaajat suorittavat sarjan standardoituja testejä, jotka perustuvat pääosin fyysiseen suorittamiseen, kuten 40 jaardin pyrähdys ja penkkipunnerrus. Tämän lisäksi tehdään huumeseula ja kukin seura saa haastatella 60 pelaajaa 15 minuutin intervalleilla. Ja tämän lisäksi on Wonderlic.

Wonderlic testi koostuu 50:stä monivalintakysymyksestä joihin on 12 minuuttia aikaa vastata. Tätä älykkyystestiä käytetään ennustamaan sitä, kuinka pelaaja pärjää NFL liigassa, joka on kognitiivisesti paljon vaativampaa kuin yliopistosarja.

Taloustieteilijät David Berri ja Rob Simmons analysoivat testituloksia ja päätyivät johtopäätökseen, jonka mukaan testi on täysin hyödytön ennustamaan sitä kuka pärjää ja kuka ei. Berri ja Simmons eivät myöskään havainneet minkäänlaista yhteyttä pelinrakentajan draft numeron ja työssä menestymisen välillä. Brian D. Lyons, Brian J. Hoffman, and John W. Michel vuoden 2009 tutkimuksessaan päätyivät jopa siihen, että joidenkin pelipaikkojen kohdalla korkeampi tulos ennusti heikkoa menestystä liigassa. New England Patriotsin linjamiehen Joe Thuneyn väitetään vältelleen vastaamista joihinkin kysymyksiin, jotta ei vaikuttaisi liian älykkäältä ja tulisi valituksi linjaan. 

Wonderlic testin tuloksista hyvä esimerkki on vuoden 1999 kova draft. Arvaatko kenen tulos oli heikoin? Donovan McNabb. Hänen tuloksensa ovat samaa luokkaa kuin Dan Marinon (1983, 1. kierros, 27 valinta) ja Terry Bradshawn (1970, 1.kierros, 1. valinta), joista molemmat ovat todella kovan luokan pelimiehiä ja lajin legendoja. Dan Marinon sanotaan olevan paras pelinrakentaja koskaan, joka ei ole voittanut Super Bowlia.

NFL on hyvin vaikea paikka eikä sinne ole helppo päästä. Suurin määrittäjä on yliopistosarja Yhdysvalloissa. Se määrittää sen pääsetkö edes testeihin.

Heisman Trophy on parhaalle yliopistopelaajalle vuosittain myönnettävä palkinto ja se on jaettu vuodesta 1935. Kun pelaajia NFL sarjaan valitaan ei kauden parasta yliopistopelaajaa voi olla huomioimatta. Heisman ei kuitenkaan merkitse suoraa lippua NFL sarjaan. 

Kun et löydä oikeita sanoja käytä numeroita. Tilastot ovat aika karut palkinnon saajille. Vain 17 voittajaa 78:sta on esiintynyt Super Bowlissa ja vain kaksi pelinrakentajaa näistä on ollut MVP (ottelun tärkein pelaaja) valinnan arvoinen: Roger Staubach, Dallas Cowboys 1971 ja Jim Plunkett, Oakland Raiders 1980. Mielenkiintoinen asia on, että 15 palkinnon voittajaa ei koskaan saanut yhtään peliaikaa NFL:ssä. 

Kukaan, joka on voittanut Heisman Trophyn ei ole huono pelaaja. Kuitenkin lajin arvostetuimpiin pelinrakentajiin kuuluvat legendat, kuten Joe Montana (1979 draft 3. kierros, numero 82), Peyton Manning (1998 draft 1. kierros, numero 1) ja Tom Brady eivät ole sitä voittaneet. Sen sijaan nämä miehet ovat voittaneet yhteensä  12 Super Bowlia niistä 17:sta joissa ovat olleet. Jälkiviisaasti Bradya pidetään NFL historian suurimpana varkautena (vuoden 2000 draft, kuudes kierros, numero 199). MVP tilasto: 8 valintaa (Brady 4, Montana 3, Manning 1).

Mistä tämä johtuu? Miksi NFL on niin vaikea erityisesti pelinrakentajille ja miksi menestystä ei voi ennustaa?

Yliopistosarjassa pelinrakentajat yleensä ovat ryhmittäneet hyökkäyksen spread ryhmitykseen. Tässä ryhmityksessä hyökkäyslinja ja vastaanottajat levitetään mahdollisimman leveälle - systeemi tekee pelinrakentajalle helpommaksi lukea sen mitä puolustus aikoo. Pelinrakentaja tietää minne heittää ennen kuin kukaan on edes liikahtanut. Chase Daniel esimerkiksi oli pelannut ryhmitystä lukiosta saakka, hän oli siinä mestari. Ennen kuin pystyit laskemaan yhdestä kahteen oli pallo jo lähtenyt hänen käsistään. Tässä ryhmityksessä puolustus ei pysty salaamaan keitä se peittää ja pelinrakentaja tietää minne pelata. Tämä tekee ratkaisuista yksinkertaisempia. Ja samalla tämä moninkertaistaa jo haastavan pelinrakentajaongelman.

Kun tämä ryhmitys nousi suosioon katkesi osittain näiden kahden sarjatason yhteys. NFL joukkueet eivät pelaa spreadiä pääasiallisesti koska se ei toimi niin hyvin NFL-sarjassa. Yksinkertaisesti linjan levittäminen aiheuttaa sen, että puolustajat käyttävät välit ja lisäävät merkittävästi pelinrakentajan loukkaantumisriskiä, koska tämä kantaa palloa useammin kuin ammattiliigassa yleensä ja myös hänen suojauksensa on heikompaa, koska pelaajat ovat leveämmässä muodostelmassa. NFL:ssä linja on tiukasti usein yhdessä ja pelinrakentajalla ei ole viittä optiota heittää, yleensä niitä on kolme tai neljä. Pelinrakentaja ei myöskään seiso reilu kaksi metriä linjan takana tietäen minne heittää vaan hänen pitää ottaa pallo suoraan linjasta ja juosta taaksepäin ja asettaa jalkansa maahan heittoa varten. Samaan aikaan linjan keskustan pitää lukea mitä puolustus tekee ja ohjata linja oikeaan suuntaan. Puolustajat eivät ole milloinkaan kaukana vaan kokoajan ympärillä. Aikaa ei ole kuin sekunti kaksi havainnoida mitä tapahtuu ennen heittoa ja jos et tällä tasolla pysty katseella viemään puolustajaa on seurauksena vähintään syötönkatko. Pelaajien urheilullisuuden taso on sarjassa uskomaton.

Tämä ei kuitenkaan koska vain NFL sarjaa tai vain pelinrakentajan työtä. Tällä on vaikutusta jokaiseen rekrytointiin.

Ajattele esimerkiksi opetustyötä. Opettajilla on kaikilla samantasoinen tutkinto taustalla mutta osa opettajista osoittautuu erinomaisiksi ja osa vähemmän erinomaisiksi. Stanfordin yliopistolla vaikuttaneen taloustieteilijä Eric Hanushekin tutkimusten mukaan tämä juuri ja juuri suoriutuva eli huono opettaja pystyy opettamaan lukuvuoden aikana puolen vuoden materiaalin. Erinomainen opettaja pääsee samassa ajassa puolentoista vuoden materiaalin läpi vastaavalla tasolla. Ala-asteen aikana jokin luokka voisi siis oppia kolmen vuoden edestä ja toinen luokka yhdeksän vuoden verran. Erotus on aika iso ja tekee koulujen välisen erottelun turhaksi - lapsesi oppii enemmän erinomaisen opettajan kanssa huonossa koulussa kuin huonon opettajan kanssa hyvässä koulussa. Kuinka voit haun aikana erottaa erinomaisen opettajan huonosta? Et mitenkään.

Sijoituspankkien taholla tämä ongelma on huomioitu. Alalle ei ole mitään muodollista koulutusta, muuta kuin korkeakoulututkinto. Kukaan ei tiedä mikä erottaa alalla huipun huonosta joten ovet ovat auki. North Star Resource Groupin Ed Deutschlander kertoi, että eräänä vuonna he haastattelivat noin tuhat henkilöä, joista 49 oli heille mieleen. Nämä pistettiin neljän kuukauden "harjoitusleirille" joista 23 palkattiin harjoittelijoiksi. Tästä alkoi varsinainen haku. Alalla lasketaan, että vie noin 4 vuotta nähdä kuka oikeasti menestyy työssä. Toive on saada 30-40% näistä 23:sta jäämään. Prosentti ei ole iso ja prosessi on pitkä.

Jos tämän siirtäisi NFL sarjaan tulisi joukkueiden yhden selkeän pelinrakentajan sijaan hakea neljä hyvää kandidaattia ja katsoa kuka on paras ja pärjää.

Kenellä on resursseja siirtää tämä käytäntö omaan rekrytointiinsa? Väitän, että aika harvalla.

Missourin ja Oklahoman välisessä koitoksessa, kun Chase Daniel johti joukkoja kentällä hänen sijaisensa Chase Patton katseli ja seurasi tapahtumia. Hän ei pelannut hetkeäkään pelissä. Kaikkien hänen pelaamansa neljän vuoden aikana Missourissa hän oli heittänyt 26 syöttöä. Kuitenkin Dan Shonkan maailmassa oli paljon ihmisiä, jotka uskoivat Pattonin menestyvän paremmin ammattilaisena kuin Danielin. ESPN julkaisi kannessaan peliä edeltävällä viikolla molempien kuvan tekstillä "Chase Daniel saattaa voittaa Heismanin. Hänen sijaisensa voi voittaa Super Bowlin". Kukaan ei tiedä miksi Pattonista pidettiin niin paljon mutta kaikki saattoi liittyä pelinrakentajaan, joka ei koskaan aloittanut yhtään peliä yliopistossa mutta pelasi juuri artikkelin ilmestymisen hetkellä erinomaisesti New England Patriotsin riveissä. Matt Cassel paikkasi Tom Bradya ja vei Patriotsin voitolliseen kauteen tilastolla 11-5. Tällä tilastolla joukkue ansaitsi tittelin olla ensimmäinen joukkue ikinä, joka ei päässyt pudotuspeleihin, vaikka voitti 11 peliä. Cassel (2005, 7. kierros, 230. valinta).

Miksi Tom Brady oli kaikkien aikojen varkaus ja kuinka hänen nousunsa alkoi? Toisella kaudellaan Patriotsien riveissä hän sai mahdollisuuden - Drew Bledsoe, joukkueen ykköspelinrakentaja vuodesta 1993 loukkaantui vakavasti vuoden 2001 alussa ja loppu on historiaa. Tilastojen vuoksi, Drew Bledsoe oli 1993 draftin 1. kierroksen 1. valinta.

Kuka olisi voinut tietää?

Tämä on pelinrakentajaongelma.

Entä Chase Daniel?

Häntä ei valittu vuoden 2009 draftissa mutta Washington Redskins otti hänet draftaamattomana vapaana agenttina mutta ei ottanut lopulliseen rosteriin. Tämän jälkeen seurat ovat olleet Kansas City Chiefs, Philadelphia Eagles, Chicago Bears ja New Orleans Saints kaksi kertaa. Chase Daniel on pelannut siitä asti ja aloittanut kentällä 5 peliä.

Alle kuukausi sitten hän kirjoitti kolmen vuoden sopimuksen Detroit Lions joukkueen kanssa. Arvo  13,05 miljoonaa USD.

Pelinrakentajaongelma ei aina koske pelinrakentajia.


Kommentit

Suositut tekstit