Kumpaa peliä pelaat?

Kaikki alkoi Patagonian osalta vuonna 1970, kun Yvon Choinard matkusti Skotlantiin ja osti itselleen rugbypaidan. Jos paita kestää rugbyn sitä voi myös käyttää kiipeilyssä. Näin sanoo pragmaattinen loogisuus, jota jopa Jack Reacher voisi seurata. Palatessaan takaisin Yhdysvaltoihin paita alkoi herättää suurta kiinnostusta ja tämä yritteliäs kaveri tietysti tilasi niitä Englannista. Paidat vietiin käsistä. Lyhyesti tästä heräsi ajatus, että vaatteilla pystyisi hyvin tukemaan jo olemassa olevaa marginaalista kiipeilyvälineiden myyntiä. Näistä lähtökohdista syntyi Patagonia, joka on merkittävä tekijä outdoor-teollisuudessa. 

Olen aina ollut vaikuttunut siitä tavasta, kuinka Yvon Choinard on pystynyt yhdistämään yrityksensä Patagonian ja omat henkilökohtaiset tavoitteensa. Kyseessä on henkeen ja vereen ympäristönsuojelija, kiipeilijä, surffaaja sekä vastahakoinen liikemies ja kaikkien edellä olevien tuloksena outdoor-miljonääri.

Arvot vs. moraalikäsitys

Jokaisella yrityksellä on arvot. Aika harvalla yrityksellä on moraalikäsitys. Puuttuu se monelta ihmiseltäkin. En ole filosofi ja käsitteet ovat oman ajattelun tuotosta mutta väitän, että näin se suunnilleen menee.

Arvot ovat ne kivat asiat, jotka listataan kertomaan niistä yritykselle tärkeistä asioista joista kaikki haluavat kuulla mutta niistä voidaan joustaa. Loppujen lopuksi ne ovat vain kivoja asioita, joita katsotaan hyvän neljänneksen jälkeen mutta ne eivät ohjaa toimintaa. 

Moraalikäsitys on se, kun nämä kivat asiat a.k.a arvot ovat niin tärkeitä, että ne menevät liikevoiton edelle. Moraalikäsitys on sitä, kun periaatteilla ei ole hintalappua.

Patagonia julkaisi New York Times-lehdessä 25.11.2011 Black Fridayn yhteydessä tämän mainoksen. 

Tarkempi kuvaus kertoi tarkalleen yksittäisen takin matkan kuluttajalle ja sen hiilijalanjäljen. Mainos opasti olemaan ostamatta mitään mitä et tarvitse. Myöskään kyseistä takkia. 

Patagonian tuotteilla on elinikäinen takuu ja yrityksellä on myös common threads-kierrätysohjelma, joka kehoittaa ihmisiä ostamaan vain sen mitä tarvitsevat, korjaamaan sen minkä voi ja kierrättämään kaiken muun. Yrityksien tulee tehdä kestäviä tuotteita mutta vähemmän.

Vuonna 2016 Patagonia lahjoitti Black Friday myynnistä 100% ruohonjuuritason järjestöille.

Paljon aiemmin eli vuonna 1986 Patagonia sitoutui antamaan prosentin myynnistään tai 10% myyntivoitosta planeetalle, eli erilaisiin ympäristöhankkeisiin. Kumpi vain on isompi määrää sen kumpi annetaan. Käytäntö on jatkunut siitä asti.

Talk the talk but also walk the walk. Moraalikäsitys. 

On totta, että Patagonian flanelli maksaa 85 €. Tämä on sellainen asia, mistä aina ajoittain joku katkeran kuuloinen henkilö jaksaa muistuttaa, kun joku Patagonian brändilähettiläistä mainitsee Instagramissa jonkin kivan tempauksen minkä yritys on tehnyt. 

Vastuullinen toiminta ei tarkoita sitä, että jaetaan tavaraa ilmaiseksi. Kaiken yritystoiminnan ensijainen tarkoitus on kattaa omat kulut sillä yritystoiminnalla ja kasvattaa siitä. 

Tuon 85 € maksoin myös omastani joskus vuonna 2010. Sillä on sen jälkeen retkeilty, kiipeilty vuorille, ryypätty ja rellestetty sekä eletty ja se on kerännyt savua monen leirinuotion äärellä. Paita vain kestää, pitää lämpöominaisuudet ja edes savun haju ei tartu. Ja myös hinta on pysynyt samana. Ainoa syy hankkia uusi on se, että kyllästyn väriin (joka on kieltämättä haastava mutta sen verran kirjava, että kyllästyminen ei ole ensimmäinen asia joka tulee mieleen). 

Vertailun vuoksi hankin samoihin aikoihin huippusuunnittelijan paidan pidettäväksi puvun kanssa. Paidan ovh oli karvan alle 200 €. Olin silloin kevytrakenteinen kamppailija. Löysin sen jälkeen ensin Crossfitin ja sitten voimistelun. Näistä kokemuksen mukaan tulee jopa lihaksia. Laitoin tämän rakkaan paidan päälleni 2016 aikoihin kun oli tarve vetää ykköset ylle. Napitin paidan ja nostin kädet ylös ja sitten ojensin ne eteenpäin. Paita repesi selästä kuin Hulkilla sarjakuvissa. Paikalla oli todistaja. 

Paidan voi tehdä tai sitten sen voi tehdä kestämään. Kaikki on kiinni pelistä mitä pelaat. 

Mitä peliä pelaat

Simon Sinek puhuu kirjassaan Infinite Game siitä, mitä peliä yritykset pelaavat. On finite game, eli peli jossa on alku ja loppu. Tämä peli pyritään voittamaan. Sitten on infinite game eli peli missä ei ole alkua eikä loppua, ei voittajia eikä häviäjiä. Tarkoitus on vain pystyä pelaamaan ja pysyä pelissä mukana senkin jälkeen, kun itse ei ole enää ohjaksissa. 

Aisopoksen faabeli hanhesta ja kultamunasta tulee väkisin mieleen. 

Faabelissa kerrotaan köyhästä miehestä, jonka hanhi muni kimaltelevan kultamunan.Mies ei aluksi ollut uskoa todeksi huikeaa onnenpotkuaan. Hän hämmentyi entisestään, kun seuraavana aamuna hanhi oli muninut uuden kultamunan. Sama tapahtumasarja toistui aamusta toiseen. Mies rikastui suunnattomasti ja kaikki vaikutti olevan liian hyvää ollakseen totta. 

Rikkauden myötä miehestä alkoi tulla kärsimätön ja ahne. Eräänä päivänä hän kyllästyi odottamaan ja päätti tappaa hanhen saadakseen kaikki kultamunat kerralla. Hän leikkasi hanhen vatsan auki, muttei löytänyt yhtään kultaista munaa. Samalla hän menetti mahdollisuuden saada kultamunia jatkossa.

Tämä on finite game-ajatusmalli ja tällä ei pääse pitkälle. 

Patagonia ei ole ainoa, joka pyrkii tuottamaan arvoa, joka kestää. Ja innostaa. 

Steve Jobsin pakkomielle oli tuote, joka kiinnostaa, koukuttaa ja näyttää kokonaiselta. Hän ei kehittänyt iPhonea myyntivoitto mielessään vaan tavoitteli täydellistä tuotetta, saumatonta suorituskykyä, jonka design ja tyyli on jotain ihan uutta. Tai kuten aiemmin Ipodin kanssa, joka mullisti musiikin - 1000 kappaletta taskussasi.

Jobs oli suuri musiikin ystävä. Siksi. Tee soitin, mitä itse haluaisit käyttää. Tätä on holistinen tuotekehitys missä tuleva käyttäjä on ytimessä. Ja tämä soitin mullisti maailmaa.  

Jobs suunnitteli Applen kaupat ja esimerkiksi portaat ovat jotain design ja taide välimaastoa. Ainoa Apple  Store missä itse olen käynyt on Louvre Pariisissa ja olihan kauppa sopiva siihen ympäristöön. Ei vain kauppa. Kokemus. 

Kirjoitan tätä omalla iMac koneella, jonka graafiseen suunnitteluun speksattu suorituskyky ja 27" retina 5k näyttö eivät jätä kylmäksi ketään, joka sellaisesta innostuu. Jos nyt tietokonetta voi rakastaa niin tämä on sellainen. Miksi?

Ihmiseltä ihmiselle

Aiemmin mainittuna vuonna 1984 Patagonia aloitti tarjoamaan henkilökunnalleen lastenhoitopalvelut työpaikan yhteydessä, jotta työntekijöiden arki helpottuisi. Kirjassaan Let My People Go Surfing: The Education of a Reluctant Businessman Yvon Choinard kertoo, kuinka yrityksellä on myös käytössään flex time, mikä mahdollistaa työntekijälle sen, että kun aallot ovat parhaimmillaan voi mennä surffaamaan. Työt joustavat mutta aallot ovat hyvät vain silloin kun ovat. Tämä ei tarkoita sitä, että töitä ei tehdä vaan sitä, että työnantaja joustaa, koska haluaa itsekin olla surffaamassa parhailla aalloilla. Kun Surflinen ennuste näyttää Tyynen valtameren helmiä niin silloin työt suunnitellaan tulevan session mukaan. Työntekijät saavat myös palkkaa osallistuessaan paikallisiin ympäristöprojekteihin, jotta voivat olla niissä mukana tosissaan. Tätä kutsutaan myös termillä kulttuuri. 

Apple palkkasi Angela Ahrendtsin Burberryltä 2014 johtamaan omaa jälleenmyyntiosastoaan ja yhtenä ensimmäisenä tekonaan hän perehtyi syvällisesti Applen käytäntöön, missä kauppojen henkilökunnalla (retail) oli samat edut kuin yhtiön (corporate) puolella. Lääkäripalvelut, hammashoito jne. osakeoptioineen. Tämä ei ole normi. 

Uteliaana johtajana hän selvitti paljon tämä kaikki maksoi yritykselle ja päätyi kenties jopa yllättävään tulokseen - ei mitään. Nolla. Työntekijät olivat motivoituneita, sitoutuneita ja halusivat pysyä töissään ja tehdä hyvää tulosta omasta halustaan. Tämä maksoi itsensä takaisin helposti mutta tämä ei ole normi kaupan alalla. Miksi?

Koska arvo vs moraalikäsitys. 

Arvojen maailmassa ihmiset ovat välineitä. Moraalikäsityksen maailmassa ihmiset ovat päämääriä. 

Hyvä tahto kaikkien kesken

Immanuel Kant on yksi filosofian isojan nimiä. Hän eli 1700-luvulla ja oli moraalifilosifiassa velvollisuusetiikan kannattaja. Moraalin suhteen Kant katsoi, että hyvän alkuperä ei ollut missään ihmisten ulkopuolisessa, ei sen enempää luonnossa kuin Jumalassa, vaan pelkästään hyvässä tahdossa. Hyvä tahto on sellainen tahto, joka toimii niiden yleispätevien moraalilakien mukaan, jotka itsenäinen ihmisolento antaa itselleen vapaasti. Nämä lait velvoittavat ihmisiä kohtelemaan toisia ihmisiä päämääränä, ei ainoastaan keinoina päästä päämäärään.

Kategorinen imperatiivi eli ehdoton käskylause on Kantin velvollisuuseettinen moraalikäsitys. Kohta kaksi on seuraava: 

Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä.

Jos vien ystäväni pizzalle, koska haluan, että ystäväni tulee iloiseksi hän on päämäärä. 

Jos vien ystäväni pizzalle, koska haluan, että hän myöhemmin tulee auttamaa minua muutossa, hän on väline. 

Pizza on aina pizza. 

Lähdetkö väittelemään Kantin kanssa moraalista?

Nojaten Kantin filosofiaan: kun aidosti arvostat työntekijöitäsi niin tuloksesi on vaarassa parantua jos sinulla on oikeat työntekijät. Arvoihin ja periaatteisiin perustuva toiminta koukuttaa asiakkaiden lisäksi myös tekijänsä. Tämä on infinite game. Tällä pelillä ei ole voittajaa mutta pelaajan tavoite on olla mukana seuraavat 100 vuotta. 

Patagonian missio: 

Build the best product, cause no unnecessary harm, use business to inspire and implement solutions to the environmental crisis.

Tuo kertoo pitkälti kaiken mitä pitää kertoa. Tällä ollaan mukana ne 100 vuotta. Ei korusanoja. 

En tiedä mihin sinä uskot.

Itse uskon hyvään tahtoon kaikkien kesken ja kestävään kehitykseen.