Kaneja jahtaamassa

Vuodenvaihde on monella tapaa tapahtumarikasta aikaa. On joulu ja uusi vuosi ja siitä seuraavat monenlaiset elämäntapa remontit kuten tipaton tammikuu, treenin aloittaminen ja kuten kaupassa huomaa, kun vegaanituotteet ovat loppu, että myös kasvikset löydetään sinä pimeimpänä vuodenaikana kun mitään ei takuulla kasva ainakaan missään lähellä. 

Elän urheilun sykettä kuunnellen ja myös meillä urheiluihmisillä vuodenvaihde on suhteellisen tapahtumarikasta aikaa. Ensiksi tietysti palkitaan vuoden parhaita lähellä ja kaukaa, lajien parhaat erikseen liittojen, lehdistön ja vaikka kenen toimesta. Katsellaan parhaat suoritukset videona ja ihastellaan vuoden merkittävimpiä kuvia. Tämän suhteen tämä aika on urheilussa sinänsä ihan mukavaa. Menestyksen muistelu ja tuokiokuvat voittajista ovat hienoa katseltavaa ja niillä on usein katselijalleen syvempiä merkityksiä. Eräs kaveri, joka osallistui 2012 jääkiekon MM-kotikisojen myyntiprosessiin kertoi, että he aloittivat jokaisen pitchin mahdollisen kumppanin luona näyttämällä edellisen kevään koosteen, joka päättyi Leijonien mestaruuteen. Kun videon jälkeen suurin osa johtokuntaa pyyhkii kosteita silmäkulmia sitä tietää, että onnistuminen on aika pitkälti itsestä kiinni. 

Urheilun ammattimaistumisen seurauksena pitää myös täyttää tärkeitä työnantajatilastoja liittyen vakuutuksiin, työeläkkeisiin ja verottajalle. Myös tilinpäätös alkaa siintää horisontissa jos oikein silmiä siristää. Tämä on se hinta, joka maksetaan siitä, että urheilua voi tehdä työkseen ilman jäätäviä kikkailuja matkalaskujen kanssa. Muistan ajan, jolloin kaikki muut paitsi verottaja tiesivät, että Kruununhaasta ei ole Töölön pallokentälle edestakaisin 80km matkaa. 

Asia mikä koko tämän kirjoituksen oikeastaan pisti aluilleen olivat lajiliittojen vuositilastot ja esimerkiksi kaupunkien vastaavat. Ymmärrän täysin, että näitä kerätään ja sitten liitot voivat katsoa kuka on paras ja kaupungit ja kunnat elvistellä naapureilleen, että meillä on näin ja näin monta 12-14 vuotiasta tyttöä, jotka liikkuu 1-3 kertaa viikossa ohjatusti. Mites teillä? 

Näillä kaikilla asioilla on luonnollisesti vaikutusta lajiliittojen ja kuntien ja kaupunkien valtiolta saatavaan rahoitukseen ja pakkohan ne on kerätä mutta on myös pakko sanoa, että mieleeni tuli episodi vuodelta 2011, kun olin maisterin opintojeni loppusuoralla. Kävin silloin tekemässä täyttä päivää opintojen ja valmennuksen ohella teetehtaalla. Aina aamuviideltä olin siellä ja tein mitä nyt tuotantolaitoksissa tehdään - erilaisia asioita. Se, mikä tuli mieleen oli hetki kun minulla oli toisella puolellani pari kuormalavaa 12 pakattuja 60g irtoteepusseja ja toisella puolellani mahdottoman kokoinen tynnyri ja lavan kokoinen pahvilaatikko. Tehtävä? Avata 12 pakatut pahvilaatikot, lajitella jätteet, leikata teepussit auki ja kaataa sisältö tynnyriin ja taas lajitella jätteet. Mietin silloin, että ei helvetti, mitä mikä homma. Jonkun sekin oli tehtävä. 

Tämä tuli mieleeni kun täytin vuositilastoja. Vuositilastojen se varsinainen mauste on tämä: organisaatio X haluaa tietää lukumäärän alle 7-v pojista ja tytöistä, saman 12-14-vuotiaista, alle 19-vuotiaista ja yli 64-vuotiaista mutta organisaatio Y haluaa tietää monta alle 6-vuotiasta tyttöä ja poikaa on, saman alla 10-v, 11-15-v, alle 20-v ja yli tämän. Mietin useamman kuin kaksi kertaa sitä, että miksi laskemme joka paikkaan eri ikäisiä ihmisiä. Tämä on osapuilleen yhtä kätevää kuin se, että  Hyvinkäällä olisi eri rahayksikkö kuin Järvenpäässä ja Sirkassa tunturin korkeus ilmoitettaisiin jaardeina ja Rukalla vaaksoina - täysin selkeää varmasti ilmoittajalle mutta käyttäjälle joka operoi eri ympäristöissä hieman sekavaa.  

Kausaliteetti tarkoittaa syyn ja seurauksen suhdetta. Tässä tapauksessa syy on kaikki tuo edellä mainittu ja seuraus on kaikki tämä mitä seuraa. 

Mieti hetki miekkailua. Miekkataistelu on vuosituhansia vanha ja sangen sotaisa taito. Miekkaa ei käytetty huvin vuoksi. Mitä ovat miettineet 1800-luvun lopun miekkamestarit, kun pikku hiljaa heidän oppilaansa ovat alkaneet opetelleet miekkailua urheiluna, on otettu käyttöön säännöt ja pisteet eikä kenenkään tarvinnut kuolla kun terät otettiin esiin. Miekka on kuitenkin tehty yhtä ja vain yhtä tarkoitusta varten - tappamista. Tämä on miekan olemus. 

Mikä sitten on urheilun olemus ja mikä on esimerkiksi se konkreettinen askel, minkä vuositilasto vie meitä lähemmäs olympiamitalia. Tämä esimerkki on vähän kuin painotettu noppa - hieman epärehellinen. Kuitenkin, jos olet urheilun puristi ja antiikin Olympia on se kova juttu, niin kyllähän kaikenlainen laskeminen ja lajittelu on jotain muuta kuin sitä urheilun ydintoimintaa. Huomiona, että ensin on olemus ja sitten vasta tulee tämä ydintoiminta. Kaikki muu seuraa perässä. Kaukana. Vaikka tämä kaikki muu onkin tietyillä kriteereillä varmastikin yhtä tärkeää. 

Urheilu ei kenties ole viimeinen käymätön korpimaa eli U.S.S. Enterprise ei ole ihan heti sitä hätyyttelemässä mutta silti välillä pitää rohkeasti mennä sinne minne kukaan ei ole aiemmin mennyt. Vaikka sitten vihreiden naisten perässä avaruuteen kuten kapteeni Kirk. Tosin hän ei varmaan lähtiessään tiennyt niistä vihreistä naisista mitään. 

Entä jos lähtisimme jahtaamaan urheilun olemusta ja karsisimme kaiken ylimääräisen, loisimme viritetyn koneen, jossa ei ole yhtään turhaa osaa. Urheilun tekeminen on kanien jahtaamista. 

Kun perustimme Sprinttitallin vuonna 2013 perimmäinen tavoite oli tehdä urheilua eri tavalla ja tarjota urheilijoille koti. Henkilökohtaisesti tunnelmoin asiaa johtamisen kirjallisuuden klassikon kautta, olimme sinisellä merellä ilman kilpailua, kuten Kim ja Mauborgne esittävät teoksessa Sinisen meren strategia. Meremme ei ollut verisen kilpailun punaiseksi tahraama, eikä se ole sitä vieläkään.

Kirjoitin itse tämän kaiken innostamana silloin, että "meitä ei voi seurata, koska emme tiedä minne olemme menossa".  Tämä on totta myös tänä päivänä. En kiistä Berraismia. En usko, että kukaan ajatteli silloin mitaleja arvokisoista, Olympialaisia tai mitään erikoisen tarkkaa. Fokus oli tuloksen tekemisessä. 

Nopea pikakelaus tähän hetkeen. Vähän aikaa sitten Keski-Suomen Urheilugaalassa palkittiin parhaita ja olimme jälleen edustettuina hyvin. Uimarimme Mimosa Jallow palkittiin Keski-Suomen parhaana urheilijana. Tämä ei ole pieni asia ottaen huomioon, että kaupungissa on esimerkiksi iso jääkiekkojoukkue ja liuta muita tekijöitä pitkin Keski-Suomea. Edellisenä vuonna olimme myös edustettuina gaalassa. Silloin naisten viestijoukkueemme palkittiin vuoden parhaana joukkueena. Ansaitusti. Pikaviestien dominointi ja suomen ennätyksiä. Tämäkään saavutus ei ole pieni sillä viimeiset vuodet voittajia ovat olleet JYP, JJK, Kirittäret, Happee…

Miten sitä tulosta tulee?

Kun tulosta ja siihen pääsemistä urheilussa miettii niin tietysti se vaatii urheilijoita, joilla on edellytykset tavoitella tulosta. Tuloksen tekeminen vaatii osaamista ja resursseja ja jonkinlaisen tekijä x:n. Jalkapallo on osoittanut, että jos tarpeeksi resursseja eli kansankielellä rahaa niin sillä voi hankkia osaamista mutta tekijä x on se, minkä esimerkiksi mestarien liigan voitto vaatii. Jos tämä olisi budjetista kiinni joukkueet kuten PSG tai Manchester City olisivat vieneet kaiken mitä vietävissä on jo pidemmän aikaa.  

Mikä on tekijä x? Ensimmäiseksi kyseessä on tietysti vain sana, jonka tässä valitsin kuvaamaan tätä määrittelyjä välttelevää ominaisuutta. Tämä x voi olla kuin liima, joka tekee kokonaisuuden mahdolliseksi tai se voi olla se salainen ainesosa miksi minun äitini pasta on parempaa kuin sinun äitisi pasta. Itselleni tulee kirjaimesta välittömästi mielleyhtymä Ryhmä-X:ään. Mikä on hyvä, sillä harvassa porukassa tekijä x on niin vahvasti läsnä. 

Mitä olisi Ryhmä-X ilman Wolverinea? Logan on monia asioita mutta liima hän ei ole. Pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin hän on selkeästi hahmo, minkä ympärille koko projekti on rakennettu ja ainoa, jolla on useampi oma elokuva. Wolverine on kiinnostava, ristiriitainen hahmo. Toisaalta hän on hyvinkin antisosiaalinen, raa’an väkivaltainen ja usein olut kädessä mutta toisaalta tiukassa paikassa aina pelaa joukkueelle ja tuo tuloksen. Wolverine on peto.

Tämä tekijä on jotain, mikä tulee systeemin ulkopuolelta. Urheilun puolelta lienee 1986-1990 väliin maagiset vuodet NFL:ssä pelannut Lawrence Taylor. Tukimiehenä puolustuksessa pelannut L.T. periaatteessa muutti jalkapallon, oli sen evoluution käynnistäjä. Hän muutti täysin sen, kuinka hyökkäävät linjamiehet varsinkin vasemmalla puolella pelaavat ja tämä johti organisaation tasolla myös isoihin muutoksiin seuroissa. Lawrence Taylor oli pelissä kova ja väkivaltainen. Alkuviikon hän usein vietti yössä ja päihteiden parissa mutta kun sunnuntai koitti, hän oli kentän paras. Viikosta toiseen. L.T. oli peto. 

Tuloksentekijöitä on moneen lähtöön mutta useiden taustalla on kuitenkin keskittyminen siihen olennaiseen. Ja ennenkaikkea myös näiden tekijöiden taustalla keskitytään siihen olennaiseen. 

Eilen julkaistiin urheilijoiden apurahat ja kun listaa tutki, niin kaikki urheilijat, jotka itse tunnen ja/tai joiden tilanteesta tiedän enemmän, tulevat ympäristöistä, missä ei lasketa eri ikäisiä ihmisiä vaan keskitytään huippu-urheiluun. Tulokseen. Tulos tulee systeemin ulkopuolelta. Tai sitten tulos tulee sieltä, missä keskitytään tulokseen. Tämä on usein sama asia. 

Tulos on valinta. Kuten Kungfutse sanoi. 

Jos jahtaat kahta kania, et saa kiinni yhtäkään.