Saako sen veneen kulkemaan kovempaa

Eerikkilän urheiluopiston jalkapallo halli on torstaina puolenpäivän jälkeen lähes tyhjä. Toisessa kulmassa kaksi vanhempaa miestä tekevät pallon kanssa drilliä ja toisella laidalla nuori naiskiekonheittäjä valmentajineen tekee suorituksia. Saavun hallille muutaman jalkapallovalmentajan kanssa ja malliharjoituksen alkuun on vielä reilu puoli tuntia aikaa. Eräs valmentaja seuraa hetken kiekonheittoa ja kommentoi "On tämäkin. Tyhjä halli ja vuoro annetaan tuollaiseen. Menee vielä kenttä pilalle. Heittäisivät ulkona".

Odotin sellaista vähän kiusallista hiljaisuutta, koska sekä halli että Eerikkilä oli tyhjillään eli toiminta ei varsinaisesti ollut keneltäkään pois ja todennäköisesti olivat siellä luvan kanssa koska heillä oli siirrettävä heittorinki, jota tuskin olivat mukaan tuoneet. Sen sijaan en odottanut tukea tälle ajatukselle enkä kommentteja siitä, kuinka yksilölajeja ei voi ymmärtää ja siitä kuinka tyhmiä ne ovat. Omilta kollegoilta.

Jäin pohtimaan tätä kaikkea omassa päässäni yrittäen peilata tätä ajattelua jalkapallon tämän hetkiseen tilaan ja termi nurkkapatriootti tuli mieleen.

Jalkapallo on joukkuelaji mutta sitä kuitenkin pelaavat jalkapalloilijat, jotka ovat yksilöitä. Jalkapallossa puhutaan paljon yksilöllisyydestä ja pelaajakeskeisestä toiminnasta mutta kuitenkin yksilölajeista ei haluta oppia mitään vaan niitä pidetään lähinnä tyhjän kentän väärinkäyttönä.

Keskustelu jalkapallossa pyörii useasti talenttien ympärillä ja jokainen valmentaja haluaa löytää talentin. Mietitään seuraavaa lausahdusta sekä sitä, että jalkapallossa todellakin puhutaan paljon.

"Olemme alle 40.000 asukkaan pikkukaupunki, jossa on lätkän liigajoukkue. Kaikki talentit menee automaattisesti sinne, jos eivät ole jalkapalloperheestä."

Selitys vai selittely?

Selittäminen pyrkii löytämään vastaukseen kysymykseen miksi. Tieteenfilosofiassa selittäminen on yksi teorioiden ja hypoteesien tarkoitus, sillä hypoteesin tulee toisaalta selittää tutkimuskohteensa ja toisaalta taas tuottaa siihen liittyviä ennusteita, joita voidaan testata. 

Selittely (rationalisoiminen) on yksi puolustuskeino, joilla ihminen edesauttaa sopeutumistaan uusiin tilanteisiin. Muita defenssimekanismeja ovat esimerkiksi kieltäminen, huumori ja älyllistäminen. Selittelyn luonteeseen ei kuulu tuottaa ennusteita eikä selittelyjä voida testata. 

Urheilussa vain yksi laji voi olla maailman suosituin ja se on jalkapallo. Jalkapallo on Suomen suosituin harrastus ja tyttöjen jalkapallon sanotaan olevan maailman voimakkaimmin kasvava laji. Lajin akilleenkantapää Suomessa on monille maajoukkueen menestys, tai sen puute - emme ole koskaan päässeet arvokisoihin ja FIFA ranking 68 (9.2.2018) turvallisesti Kiinan ja Ecuadorin välissä. Maajoukkue olisi päässyt MM-kisoihin silloin kauan sitten mutta ei mennyt ja vuoden 1912 olympialaisista Suomella on neljäs sija. Kuitenkin, harrastajamäärillä mitattuna on vain yksi kuningaslaji - jalkapallo. Harrastajia on enemmän kuin on koskaan ollut. Puhetta kuunnellessa tulee tunne, että jalkapallolla menee sinänsä hyvin, sitä vain harrastaa väärät ihmiset, ihan tavalliset. Ei kaikki talentit.  

Muistan keskustelun vanhalta toimistoltani joitain vuosia sitten, missä eräs yleisurheilun lajijohtaja ja entinen keihäänheiton maailmanmestari puhuivat tällä samaisella teemalla yleisurheilun tilasta - kaikki talentit menevät jalkapalloon. Yogi Berran sanoin it's dejávu all over again.

Selitys vai selittely?

Urheilua pidetään yleisesti meritokratiana, jossa edetään kykyjen (lahjakkuuden), suoritusten ja pätevyyden kautta. Näitä henkilöitä ovat talentit. Asia ei kuitenkaan ole näin. Mieti kaikkia niitä tulevia tenniksen Grand Slam voittajia, jotka eivät ole koskaan saaneet edes koskea tennismailaan tai saaneet pätevää valmennusta. Niitä kiekkokaukalon taitureita, jotka eivät ole edes jäätä nähneet. Käytännössä kuitenkin jokainen, joka vastoin odotuksia nousee huipulle, on hyötynyt erikoislaatuisista olosuhteista. Pinnalta kaikki on aluksi yksilön glooriaa mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että matkan varrella mahdollisuuksia on kasautunut heidän edukseen. Tämä on yksi keskeisiä teemoja Malcolm Gladwellin teoksessa Outliers -the Story of success, missä hän osoittaa, miten Bill Gates, The Beatles ja monet muut vaikuttavat suoriutujat ovat päässeet sinne, minne ovat, vahvasti myös sen vuoksi mistä ovat tulleet, eivät vain sen vuoksi mitä he ovat. 

Sattuma pelaa isoa roolia. Brittien pöytätenniksen ykköseksi vuosikausia rankattu Matthew Syed peilaa tätä teoksessaan Bounce- the myth of talent and the power of practice ja nostaa esiin muutamia seikkoja, jotka jäävät helposti huomaamatta. Ensimmäiseksi pöytä. Syystä, jota hänen vanhempansakaan eivät osaa selittää, he hankkivat turnausmitat täyttävän pöytätennispöydän autotalliinsa. Kumpikaan vanhemmista ei pelaa. Tämä super deluxe 1000 - kultaisilla kirjaimilla, on mysteeri. Toiseksi vanhempi veli, joka myös innostui lajista ja se täytti kaiken vapaa-ajan kamppailun, haasteiden, kierteiden ja kaiken mahdollisen parissa. Kolmanneksi Peter Charters, paikallisen koulun opettaja, joka oli fanaattinen urheilumies, vastasi koulun jalkapallojoukkueesta ja kaikista muistakin kerhotoiminnoista. Sattui vain niin, että hänen suurin intohimonsa oli pöytätennis, jonka valmennuksessa hän oli maan parhaimmistoa. Yllättäen jokainen, joka osoitti minkäänlaista lupausta, ohjattiin lajin pariin. Neljänneksi Omega, paikallinen seura, jonka harjoitustilat olivat hyvin alkeelliset - yksi pöytä majassa - mutta tilat olivat jäsenten käytössä 24/7. Samalta kadulta tuli yhtäaikaa todella monta huippupelaajaa mutta tässäkin sattuma pelaa roolia. Jos Matthew Syed olisi asunut yhden oven edemmäksi katua eikä numerossa 119, olisi hän kuulunut eri alueeseen, mitä kouluun tulee, eikä hän olisi koskaan tavannut Peter Chartersia. 

Talentti on muuten myös muinainen massan yksikkö, joka on mahdollisesti lähtöisin Sumerista tai Babyloniasta. Talentti vastasi niinä muinaisina aikoina vedellä täytetyn amforan painoa. Sitä käytettiin usein myös rahayksikkönä. 

Tuossa kuvitteellisen tai todellisen lainauksen pikkukaupungissa siis kaikki parhaat lahjakkuudet menevät jääkiekkoon. Tai sitten kaikki raha. Mahdollisesti molemmat. 

Menevätkö lahjakkuudet sitten aina sinne minne pitäisi? On yleisesti tiedossa, että Usain Bolt unelmoi urasta kriketin parissa. Toisin kävi. Toisaalta NFL pelaaja Trindon Holliday oli yliopistossaan Louisianassa loistava sprintteri ja voitti 2007 Yhdysvaltojen mestaruuskisoissa Floridan Walter Dixin mutta luopui paikastaan Yhdysvaltojen MM-joukkueessa, koska ei halunnut jättää väliin yhtään päivää yliopistonsa amerikkalaisen jalkapallojoukkueen preseason harjoituksista. Walter Dix oli vuonna 2008 Pekingin olympialaisissa pronssilla, kun Usain Bolt voitti kultaa. Hukkasiko Trindon Holliday, joka on tällä hetkellä vapaa agentti NFL liigassa, todellisen mahdollisuutenta seuraamalla sydäntään? Trinton Holliday on myös liigan lyhyin pelaaja 1,65m varrellaan ja hänen kokonsa on ollut kantona kaskessa koko hänen NFL uransa ajan. Jos Usain Bolt olisi ollut amerikkalainen, olisi hänen lajinsa voinut olla toinen.

Lahjakkuutta on tutkittu paljon mutta sitä ei ole varsinaisesti löydetty. Ei geneettisellä tasolla. Ei edes yksinkertaisissa lajeissa kuten juoksu. Ei ole juoksugeeniä. On geeni, joka on esimerkiksi monella huippu sprintterillä mutta sama löytyy myös monelta muulta. Jalkapallo on hyvin monimutkainen laji verrattuna esimerkiksi juoksuun ja jalkapallogeenin löytyminen on erittäin epätodennäköistä. Diego Maradona on kertonut syntyneensä pallo jalassaan mutta tätä voidaan hyvin suurella varmuudella pitää enemmän taiteellisten vapauksien ottamisena kuin kirjaimellisena totuutena. Lahjakkuuden sijaan on löydetty kyllä yksilöitä, joilla olosuhteet ovat osuneet kohdalleen kuten Matthew Syedille kävi. Näillä yksilöillä on ollut myös halu harjoitella paljon kehittyäkseen. David Beckham ei höntsäillyt kentällä vaan vietti tuntikausia pallon kanssa itsekseen ja hioi potkuaan. Beckham ei ole kuuluisa näyttävistä harhautuksistaan mutta hänen vapaapotkunsa ja keskityksensä vangitsivat aikanaan jalkapalloilevan maailman mielenkiinnon. Erään ottelun kommentaattorina toiminut Keith Armstrong sanoi, että Beckham on ehkä maailman suosituin ihminen. Korkean työmoraalinsa lisäksi nämä henkilöt ovat päätyneet myös hyvän opettajan hoiviin, joka on pystynyt tarjoamaan tasokkaita harjoitteita ja valmennusta. Edellämainittu Beckham esimerkiksi sai opastajakseen yhden Sir Alex Fergusonin. Jos harjoittelussa ei ole mitään järkeä niin tulokset voivat jäädä myös vaatimattomiksi. Lyhyesti sanottuna ja vahvasti kärjistäen kenestä tahansa voi tulla mestari tai ainakin vähintään kovan tason urheilija jos olosuhteet kohtaavat halun.

Talenttikeskeisyys ei ole jalkapallon tilanne, se on urheilun tilanne. Selitys vai selittely. Alice in Chains kuvaa kappaleessa No excuses tilannetta, johon urheilussa pitäisi herätä:

"Everyday it's somethingHits me all so coldFind me sittin' by myselfNo excuses, then I know"

 Mielestäni meillä jokaisella toimijalla on valinta edessään.

Keskitymmekö tähän hetkeen ja siihen mitä meillä on vai siihen mitä meillä ehkä voisi olla?

Tämä aihe on yksi keskeisiä teemoja Stephen R. Coveyn teoksessa The 7 Habits of Highly Effective People ja se liittyy hyvin keskeisesti myös urheilun tekemiseen. Lähdemmekö rakentamaan toimintaamme siitä, mitä meillä on ja mihin voimme vaikuttaa vai olemmeko jo lannistuneita, kun huolehdimme siitä mitä meillä ei ole, mihin emme voi vaikuttaa.

Valinta on lopulta kunkin omissa käsissä. Vaikuttamisen kehää laajentaa positiivinen ja aloitteellinen, ennakkoluuloton toiminta ja vastavuoroisesti huolehtimisen kehä saa virtansa negatiivisesta ja reaktiivisesta toiminnasta, passiivisesta odottelusta ja voivottelusta. Lähdemmekö tekemään urheilijoistamme niin hyviä kuin vain on mahdollista vai odotammeko, että saamme talentin ja sitten räjäytämme pankin.

Alla oleva kuva Coveyn teoksesta selkeyttää ajatusta kehistä.

On hyvin helppoa lähteä mukaan tuohon reaktiiviseen toimintaan ja laajentaa huolehtimisen kehää. Tukea selittelyn mallia. Se ei lopulta vaadi mitään. Riittää, että valmentaja toteaa ettei näillä pelaajilla yksinkertaisesti voi saada mitään aikaan.

Huomattavasti vaikeampaa on olla proaktiivinen ja toimia vaikutuksen lisäämiseksi. Ottaa vastuu ja lähteä tekemään toimintaa omilla resursseilla. Joka päivä kun olen itsekseni, tämä kaikki iskee ja kovaa ja tiedän - ei ole selittelyä. Kuitenkin, mitä suurempi on vaikuttamisen kehä sitä enemmän asiat ovat omissa käsissä ja tekeminen on mielekästä. En pysty kuvittelemaan miksi käyttäisin itse aikaani miettimällä, kuinka hyvä joukkueeni voisi olla, jos minulla olisi talentti, kuten nuori Messi.

Hyvin todennäköisesti kritiikki proaktiivista ajattelua kohtaan voi liittää ajatteluun fatalistisia viitekehyksiä mutta tämä ei vain pidä paikkaansa. Vaikutuksen kehän laajentaminen tarkoittaa sitä, että teemme niin hyvää toimintaa kuin on mahdollista ja sen kautta saamme uusia voimia mukaan ja toiminta kehittyy ja on houkuttelevampaa. Vaikuttamisen mahdollisuus on aina olemassa.

Mielestäni se oman parhaan tekeminen missä tahansa olosuhteissa voittaa sen voivottelun, sen että kyllä mekin voittaisimme, jos meillä olisi joku Lionel Messi tai se yksi Tom Brady.

Messi aloitti penkillä ja Brady varattiin draftissa numerolla 199.

Mieti itse voitko vaikuttaa siihen mitä vauhtia vene kulkee.