Kaikki se liike mitä emme näe
Kaikki se liike mitä emme näe. Kuka sen sitten näkee?
Olen viime aikoina käyttänyt suhteellisen paljon aikaa ja vaivaa havainnoinnin kehittämisen suunnitteluun ja toteuttamiseen, työstänyt asiaa pelaajien kanssa vaihtelevalla menestyksellä ja useammin kuin kerran jäänyt lähinnä havainnoimaan itseäni kummastelemassa sitä, kuinka heikosti suunnitelma ja todellisuus kohtasivat. Olen asiaa pohtinut ja kuten usein on ajatusten laita, kirjoittaminen selkeyttää.
Havainnointi. Kaikki se mitä aistimme meille välittävät ja minkälaisia ratkaisuja teemme sen perusteella. Havainnointi on selkeästi yhteydessä ajatteluun. Toimivilla aistimilla varustettu henkilö esimerkiksi väistää kohti tulevaa höyryveturia ilman sen kummempaa havaintojen analysointia, nopeasti ajatellen. Jos taas kohtaamme esimerkiksi seuraavan ongelman: 19 x 26. Tiedämme heti mistä on kyse ja uskomme, että pystymme sen ratkaisemaan, joko paperin ja kynän avulla tai ilman. Kuitenkin joudumme hidastamaan ajattelua ja kaivamaan kertolaskun säännöt muistista, soveltamaan niitä tähän ongelmaan ja käymään läpi laskun vaiheet. Prosessi on suhteellisen työläs ja hidas, varsinkin verrattuna höyryveturin väistämispäätöksen syntyyn. Daniel Kahnemann kirjassaan Thinking Fast and Slow avaa tätä ajattelun kannalta hyvinkin syvällisesti ja vie kahden systeemin maailmaan, joista molemmista oli esimerkki edellä. Kuitenkin tällä erää kiinnostaa enemmän havainnointi ja varsinkin urheilussa tapahtuva havainnointi. Vaikka ajattelu onkin tärkeä osa sitä.
Ensimmäiseksi. Havainnointi on taito. Olen aikoja sitten huomannut, että vaikka kaikilla on silmät päässä ei havainnointi ole kuitenkaan kaikilla samalla tasolla. Näkeminen ja havainnointi on kaksi eri asiaa. Toiseksi. Taidon voi oppia. Eli kuka tahansa voi oppia havainnoimaan mutta silti, kuten muissakin taidoissa, eroja tulee aina olemaan. Vaikka kuinka olisin harjoitellut pienenä en usko, että minusta olisi tullut Messin veroista taituria. Lähelle olisin varmaan voinut päästä. Kolmanneksi. Taidon oppimisessa tulee hyvin todennäköisesti katto vastaan ennemmin tai myöhemmin. Tästä ei kannata lannistua, koska uskon vakaasti, että hyvin harva ihminen koskaan saavuttaa omaa kattoaan minkään taidon kanssa. On vain hyvä tunnustaa se tosiasia, että aina on se isompi kala jossain. Pitää nöyränä.
Suurin osa urheilua ja jalkapalloa seuraava ja seurannut tietää minkälaisen maalin Diego Maradona teki Englantia vastaan vuonna 1986 Meksikon kisoissa. Enkä puhu nyt käsimaalista vaan siitä toisesta. Maalin voi nähdä erinomaisena henkilökohtaisen taidon ja rohkeuden osoituksena mutta kun Diego itse kertoo maalista kuulemme hyvin erikoislaatuisen urheilijan hyvin erikoislaatuisesta havainnointikyvystä ja siitä, mitä siitä voi seurata - funktionaalista liikettä.
Tämä on Diegon selostus pelin jälkeen suihkussa Jorge Valdanolle. Selostuksen jälkeen Valdano, joka oli mainio peluri ja älykkö, reagoi itselleen hyvin poikkeavasti.
Havainnointi on taito mutta voiko vastaavan kyvyn oppia, kuin mitä Diegolla oli, millainen hyvin varmasti Litmasella oli, Xavilla, Messillä. Lista jatkuu mutta ei loputtomiin. Puhumme hyvin kapeasta huipusta. En tiedä voiko tuolle tasolle päästä ilman jonkinlaista luonnonlahjakkuutta mutta sen tiedän, että jokainen voi kehittyä ja huimasti voikin.
David Epstein teoksessaan The Sports Gene: Talent, Practice and the Truth About Success osoittaa puutteita niin kutsutussa 10.000 tunnin säännössä, jonka mukaan vain äärimmäisen kova harjoittelu pienestä pitäen on ainoa tie menestykseen. Mitä havainnointiin tulee niin sääntö on aika joutava muutenkin. Havainnoinnin harjoittelu ei ole lähellekään yhtä yksiselitteinen kuin esimerkiksi syöttö sisäsyrjällä, mikä sekin on pohjimmiltaan mutkikas taito. Havainnointi kentällä on paljon muutakin kuin pään kääntäminen ja silmien auki pitäminen, joita molempia varmasti toistetaan reilusti yli tuon 10.000 toiston, ovathan molemmat hyvin yleisiä elämiseen kytkettyjä suorituksia.
Anatomia edistää havainnointia. Pitkäaikainen Manchester United manageri Sir Alex Ferguson toi erinomaisesti esille sen, että ihmisellä on kaksi silmää ja kaksi korvaa mutta vain yksi suu. Tämä on luonnon tapa ilmoittaa meille, että meidän tulee katsella ja kuunnella - havainnoida. Ja olla hiljaa. Tämä on erinomainen ohje lähes kenelle tahansa sillä havainnointi on huomattavasti tehokkaampaa, kun keskittyy aisteihin eikä itse tuota turhaa aistittavaa eetteriin jauhamalla paskaa. Mieti tilannetta, kun kerrot ohjeita urheilijoille. Meneekö viesti paremmin perille silloin kun kaikki keskittyvät kuuntelemaan sinua vai silloin kun kaikki puhuvat omiaan keskenään. Baseball ja Yankees legenda Yogi Berra summaa asian berraismilla, mikä ei todellakaan vähennä lausahduksen totuudenmukaisuutta.
Olen viime aikoina käyttänyt suhteellisen paljon aikaa ja vaivaa havainnoinnin kehittämisen suunnitteluun ja toteuttamiseen, työstänyt asiaa pelaajien kanssa vaihtelevalla menestyksellä ja useammin kuin kerran jäänyt lähinnä havainnoimaan itseäni kummastelemassa sitä, kuinka heikosti suunnitelma ja todellisuus kohtasivat. Olen asiaa pohtinut ja kuten usein on ajatusten laita, kirjoittaminen selkeyttää.
Havainnointi. Kaikki se mitä aistimme meille välittävät ja minkälaisia ratkaisuja teemme sen perusteella. Havainnointi on selkeästi yhteydessä ajatteluun. Toimivilla aistimilla varustettu henkilö esimerkiksi väistää kohti tulevaa höyryveturia ilman sen kummempaa havaintojen analysointia, nopeasti ajatellen. Jos taas kohtaamme esimerkiksi seuraavan ongelman: 19 x 26. Tiedämme heti mistä on kyse ja uskomme, että pystymme sen ratkaisemaan, joko paperin ja kynän avulla tai ilman. Kuitenkin joudumme hidastamaan ajattelua ja kaivamaan kertolaskun säännöt muistista, soveltamaan niitä tähän ongelmaan ja käymään läpi laskun vaiheet. Prosessi on suhteellisen työläs ja hidas, varsinkin verrattuna höyryveturin väistämispäätöksen syntyyn. Daniel Kahnemann kirjassaan Thinking Fast and Slow avaa tätä ajattelun kannalta hyvinkin syvällisesti ja vie kahden systeemin maailmaan, joista molemmista oli esimerkki edellä. Kuitenkin tällä erää kiinnostaa enemmän havainnointi ja varsinkin urheilussa tapahtuva havainnointi. Vaikka ajattelu onkin tärkeä osa sitä.
Ensimmäiseksi. Havainnointi on taito. Olen aikoja sitten huomannut, että vaikka kaikilla on silmät päässä ei havainnointi ole kuitenkaan kaikilla samalla tasolla. Näkeminen ja havainnointi on kaksi eri asiaa. Toiseksi. Taidon voi oppia. Eli kuka tahansa voi oppia havainnoimaan mutta silti, kuten muissakin taidoissa, eroja tulee aina olemaan. Vaikka kuinka olisin harjoitellut pienenä en usko, että minusta olisi tullut Messin veroista taituria. Lähelle olisin varmaan voinut päästä. Kolmanneksi. Taidon oppimisessa tulee hyvin todennäköisesti katto vastaan ennemmin tai myöhemmin. Tästä ei kannata lannistua, koska uskon vakaasti, että hyvin harva ihminen koskaan saavuttaa omaa kattoaan minkään taidon kanssa. On vain hyvä tunnustaa se tosiasia, että aina on se isompi kala jossain. Pitää nöyränä.
Suurin osa urheilua ja jalkapalloa seuraava ja seurannut tietää minkälaisen maalin Diego Maradona teki Englantia vastaan vuonna 1986 Meksikon kisoissa. Enkä puhu nyt käsimaalista vaan siitä toisesta. Maalin voi nähdä erinomaisena henkilökohtaisen taidon ja rohkeuden osoituksena mutta kun Diego itse kertoo maalista kuulemme hyvin erikoislaatuisen urheilijan hyvin erikoislaatuisesta havainnointikyvystä ja siitä, mitä siitä voi seurata - funktionaalista liikettä.
"...kun Reid tuli minua vastaan, näin vierelläni kaksi sinipaitaa. Toinen oli Burruchaga ja toinen olit sinä (Valdano). Mutta sinä olit edempänä ja toisin kuin Burru sinä pyysit syöttöä. Mitä siis tapahtui? Sinä olit sopivasti häiriöksi...jos et olisi ollut mukana, Fenwick ei olisi jäänyt epäröimään, seuraisiko hän sinua vai jäisikö riistämään minulta palloa, ymmärrätkö? Fenwick ennakoi sinun liikettäsi ja siksi minä sain pidettyä pallon jalassani ja Fenwickin epäröimään, kumpaa seuraisi. Siksi hän ei pystynyt pysäyttämään minua, tajuatko Jorge?"
Tämä on Diegon selostus pelin jälkeen suihkussa Jorge Valdanolle. Selostuksen jälkeen Valdano, joka oli mainio peluri ja älykkö, reagoi itselleen hyvin poikkeavasti.
"Painu nussimaan siskoasi!! Minulle riitti tämä suihku. Sinähän nöyryytät minua. Ei voi olla mahdollista, että sinä näit tuon kaiken, ei voi olla."Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka maailmanmestari joukkueen pelaajien keskuudessakin kyky havainnoida ja ennenkaikkea toimia pelissä näiden havaintojen perusteella on hyvin erilainen. Toiset tekevät sellaista mitä osa ei pidä edes mahdollisena. Maradonan kuitenkin vannoo että näki kaiken tuon ja lisäsi, että ilman Valdanon läsnäoloa Fenwick olisi voinut tulla häneen kiinni ja rikkoa alueen ulkopuolella. Havainnointi mahdollistaa laskelmoituja ratkaisuja tilanteissa, joissa aikaa on hyvin vähän, kuin Matrix elokuvassa kun Neo väistelee luoteja.
Havainnointi on taito mutta voiko vastaavan kyvyn oppia, kuin mitä Diegolla oli, millainen hyvin varmasti Litmasella oli, Xavilla, Messillä. Lista jatkuu mutta ei loputtomiin. Puhumme hyvin kapeasta huipusta. En tiedä voiko tuolle tasolle päästä ilman jonkinlaista luonnonlahjakkuutta mutta sen tiedän, että jokainen voi kehittyä ja huimasti voikin.
David Epstein teoksessaan The Sports Gene: Talent, Practice and the Truth About Success osoittaa puutteita niin kutsutussa 10.000 tunnin säännössä, jonka mukaan vain äärimmäisen kova harjoittelu pienestä pitäen on ainoa tie menestykseen. Mitä havainnointiin tulee niin sääntö on aika joutava muutenkin. Havainnoinnin harjoittelu ei ole lähellekään yhtä yksiselitteinen kuin esimerkiksi syöttö sisäsyrjällä, mikä sekin on pohjimmiltaan mutkikas taito. Havainnointi kentällä on paljon muutakin kuin pään kääntäminen ja silmien auki pitäminen, joita molempia varmasti toistetaan reilusti yli tuon 10.000 toiston, ovathan molemmat hyvin yleisiä elämiseen kytkettyjä suorituksia.
Anatomia edistää havainnointia. Pitkäaikainen Manchester United manageri Sir Alex Ferguson toi erinomaisesti esille sen, että ihmisellä on kaksi silmää ja kaksi korvaa mutta vain yksi suu. Tämä on luonnon tapa ilmoittaa meille, että meidän tulee katsella ja kuunnella - havainnoida. Ja olla hiljaa. Tämä on erinomainen ohje lähes kenelle tahansa sillä havainnointi on huomattavasti tehokkaampaa, kun keskittyy aisteihin eikä itse tuota turhaa aistittavaa eetteriin jauhamalla paskaa. Mieti tilannetta, kun kerrot ohjeita urheilijoille. Meneekö viesti paremmin perille silloin kun kaikki keskittyvät kuuntelemaan sinua vai silloin kun kaikki puhuvat omiaan keskenään. Baseball ja Yankees legenda Yogi Berra summaa asian berraismilla, mikä ei todellakaan vähennä lausahduksen totuudenmukaisuutta.
"You can observe a lot by watching"Muistan vuosien takaa, kun KIHUn nykyinen johtaja Sami Kalaja puhui havainnoinnista ja esitti esimerkin baseballin maailmasta. Tutkijat yrittävät selvittää syitä miksi yksi kaveri oli jatkuvasti lyöntitilastoissa kärjessä ja tämä lyöjäkuningas sanoi, että hän pystyy näkemään saumat pallosta kun se tulee häntä kohti. Tätä tutkijat eivät suoraan uskoneet vaan tekivät kuten tutkijoiden kuuluu, kokeita. He kirjoittivat palloihin sanoja ja sitten syöttäjä antoi syöttöjä. Kaveri luki kuin lukikin sanat ennen kuin löi pallot pitkälle. Tämä kertomus on jäänyt elävästi mieleeni ja edelleen siitä tulee sellainen tunne, että kyllä tämä urheilu vaan on aika mahtava homma!
Havainnointia voi oppia ja opettaa. Ja täytyykin opettaa. Tämän ydin löytyy jo Stüssyn old school T-paita ja huppari printeistä. Informaatio on kuningas. Havainnoinnissa informaatio on keskeinen käsite sillä urheilijoiden aistit eivät eroa niin paljon toisistaan - huipuilla ei ole super näkö/kuulo/tuntoaistia.
Ero tulee siitä, kuinka aisteja käytetään. Kyvystä käsitellä informaatiota ja muuttaa se funktionaaliseksi liikkeksi. Erinomainen maalivahti osaa esimerkiksi katsoa tarkasti palloa liikkeessä ja näin torjumaan varmemmin kuin maalivahti, joka kiirehtii torjumaan epäselvää pikselimassaa. Tässä valmentaminen astuu kehiin, kuinka opastaa urheilija yhdistämään havainnot liikkeeseen. Urheilijan tehtävä on yhdistää informaatio liikkeeseen eli hyödyntää informaatiota liikkeen säätelyyn. Tämä vaatii ajattelemista. Liike itsessään on yhdentekevä. Liikkeen lopputulos on tärkeä.
Kaikki se liike mitä emme näe. Kuka sen sitten näkee? Ainakin valmentaja kentän laidalta.
Kommentit
Lähetä kommentti