Mietteitä valmennuksesta ja sen filosofiasta

Olen miettinyt pitkään ja hartaasti valmennusta ja omaa filosofiaani koskien sitä.

Kun aloitin valmentamisen olin yhtä innon ja tiedon pyhää alkuräjähdystä. Autoritaarinen tyyli oli vallassa - en paljon kysellyt tai keskustellut. Silloin tiesin niin paljon enemmän. En nyt kaikkea mutta melkein. Taktinen puoli oli hyvin tärkeä ja pelaajilla oli oma paikkansa siinä. Vaadin pelaajilta paljon ja desibelit olivat ajoittain korkealla. Voittaminen muistaakseni merkitsi paljon, ainakin enemmän kuin nykyään. 

Nykyään ei ole tietoa. On vain kysymyksiä ja vastaukset, jos sellaisia sattuu löytämään, eivät tuo rauhaa vaan lisää kysymyksiä. Ajatukseni ovat menneet hyvin pelaajakeskeiseen suuntaan varmasti osittain sen vuoksi, että yksi parhaista kyvyistäni on tunnistaa vahvuuksia pelaajissa. Toinen on usko siihen, että vahvuuksia on ihan kaikilla.  Tässä esityksessä taktiikka jää pieneen rooliin, sillä joukkue pelaa ensisijaisesti pelaajiensa näköistä peliä. Palapelin tavoin nämä pienet palaset pystyy pakottamaan mihin tahansa järjestykseen mutta vain oikeassa järjestyksessä kuva on ehjä ja toimii, kuten sen haluaa toimivan. 

Tiedon puutteen myöntäminen ei ole tyhmyyttä vaan ymmärrystä siitä, että emme ole valmiita koskaan. Mikä lohdullinen ajatus! Tämä antaa meille aikaa tehdä parhaan mahdollisen suorituksen ilman hosumista. Tärkeintä on kehittyä ja mennä eteenpäin. Ihmisenä ja valmentajana. Johtajana ja palvelijana. Jos ihminen jämähtää paikoilleen se on sekä valitettavaa että tylsää. Shunryu  Suzukin zen ajattelu kutsuu tätä ilmiötä, missä tietoa janotaan, aloittelijan mieleksi - kykyä ihmetellä kaikkea ja intoa oppia uutta. Aloittelijan mielessä on paljon vaihtoehtoja. Asiantuntijan mielessä on vain muutama. Toinen tie johtaa oppimiseen ja kehittymiseen. Toinen diplomi-insinööriksi. 

Lukeminen kannattaa aina, sanoi Jörn Donner mainoskampanjassa vuosia sitten. Oikeassa oli. Kun luet, saatat huomata, että et ole yksin. Luin juuri kirjan Dettmann - johtamisen taito. Kirja perustuu koripallovalmentaja Henrik Dettmannin kokemuksiin valmennuksen parissa ja oma lukukokemus oli nopea eli kirja kesti vain ohikiitävän tuokion. Nopea sen vuoksi, että lähes kaikki ajatukset joita siitä luin eivät vaatineet minkäänlaista prosessointia kohdallani, tiesin jo nämä asiat sillä ne olivat juuri niitä asioita, joita olen pohtinut jo vuosikausia. Emme ole yksin, koska joku toinen on jo ajatellut näitä asioita. Kun luet ajatuksesi toisen henkilön jäsentämänä tämän toisen omaan kokemuspiiriin peilaten sinulla on itseasiassa mahdollisuus oppia vielä enemmän, oppia myös toisen ihmisen matkasta tähän tiettyyn ajatukseen. Tämä on positiivinen ajatus ja rehellisyyden nimissä pieni itsekeskeinen ajatus nostaa myös päätään - en minä sittenkään ihan hukassa ole näiden juttujen kanssa jos tämäkin kaveri näitä miettii. 

Kun luet hyvän kirjan se saa sinut lukemaan lisää, menemään syvemmälle asioihin ja tätä kautta syntyy uudestaan illuusio tietämisestä. Kuin olisit lähempänä ymmärtämistä. Tajusin hyvin konkreettisesti, että en minä ole ainoa, jolla on pääsy tietoon, kun yritin varata erästä johtamista käsittelevää teosta kirjastosta, teosta jota Dettmann oli käyttänyt lähteenä: niteitä on Helsinki-Espoo-Vantaa alueen kirjastoissa 4 kappaletta ja varaukseni oli numero 28. Kun saan tiedon olen jo myöhässä. Tosin kirja oli tehty muistaakseni vuonna 1996 joten eiköhän eksklusiivisuuden juna ole jo mennyt muutenkin osaltani. 

Tieto ei varmaan ole ääretön, ainakaan en usko niin. Uskon kuitenkin, että tietoa on niin paljon, että se voisi yhtä hyvin olla ääretön. Einstein sanoi äärettömästä, että:

”Kaksi asiaa ovat äärettömiä: Universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.”

Ihmisen tyhmyys. Mikä selviö! Tieto ei siis kuitenkaan tähän listaan kuulu ja en ole huolissani tiedosta enkä siitä, että sama tieto on muidenkin käytettävissä. Jokainen meistä käyttää tietoa omista lähtökohdistaan ja omien motiivien mukaan. Eikä kukaan koskaan pysty kaikkea omaksumaan, sillä myös tieto muuttuu. Eilisen päivän varma tieto on vain sytyke huomisen ennätyksille. Oli täysin varmaa 50-luvulla, että ihminen ei voi laskeutua veden alle 50m syvemmälle, koska paine murskaa ihmisen. Kuitenkin elokuun 16. päivä vuonna 1961vapaasukeltaja Enzo Maiorca rikkoi tämän myytin yhdellä metrillä. Nykyinen vapaasukelluksen ennätys on 214m. Ihminen on edelleen murskaantumatta. Pystymme vain kuvittelemaan paineen, jonka alla Enzo on pinnan alle mennyt. Matkan olisi pitänyt olla vain yhdensuuntainen mutta ihmisen uteliaisuus voitti. 

José Mourinho puhui myös tiedosta haastattelussa, jonka näin vähän aikaa sitten. Ehkä jopa poikkeuksellisesti hän esiintyi portugaliksi. Yleistäen ja tiivistäen hän sanoi, että tieto on kaikkien saatavilla ja kuka tahansa pystyy klikkaamaan hakuja ja vetämään treenit samoilla harjoitteilla kuten hän, kuten Guardiola, kuten Conte. Tämä on helppoa. Kapasiteetti tuottaa omaa tietoa on toinen juttu ja se ei ole niin helposti saatavilla. Ja kyky toimeenpanna omaa tietoa on hyvin ratkaiseva tekijä, kukaan ei pysty tekemään niitä harjoitteita, niillä tavoitteilla, kuin sinä. Hän sanoi myös, että on paljon asioita, joita hän piti tärkeänä vaikka viisi vuotta sitten mutta joille hän ei nykyään uhraa aikaa ollenkaan, koska tietoa on niin paljon, on kyky suodattaa sitä hyvin oleellinen. Keskittyminen oleelliseen. Yksi valmennuksen tärkeimmistä asioista. Valittu on valinnut.

Siitä filosofiasta

Tai tiedosta tiedon puutteesta. En pysty kuvailemaan tätä mutta nämä ovat selkeitä nostoja.

Läsnäolo. Valmentajan pitää olla läsnä hengen ja ruumiin keinoin ja laittaa itsensä likoon. Kuinka voit odottaa sitä muilta, jos et itse tähän pysty.

Kapasiteetti. Valmentajan pitää pystyä tuottamaan omaa tietoa ja laittaa tämä tieto harjoitteisiin. Usein tämä vaatii aloittelijan mieltä ja rohkeutta epäonnistua täydellisesti. Kaikki harjoitteet eivät toimi ja jotkut toimivat mutta harjoittavat lopulta vääriä ominaisuuksia. Best practice ja Benchmarking ovat eri asia kuin kopioiminen.

Itsetunto. Valmentajan pitää tietää mitä hän osaa ja tuntea oma arvonsa. Kritiikki on kuin paskahätä - se iskee vääjäämättä ja usein kun et halua. Eikä saatavilla oleva vessa usein ole ilmainen eikä puhdas. Hyvä valmentaja voi sukeltaa tähän hämmentävään ulostetilanteeseen ja tulla ulos puhtaana.

Uteliaisuus. Valmentajan pitää olla kiinnostunut urheilijoista ja aidosti välittää heidän kohtaloistaan. Emme työstä mitään savea tai kuollutta materiaa vaan oikeita henkilöitä, jotka eivät ole heidän nopeutensa, heidän suorituksensa vaan jotain muuta ja ainutlaatuista.

Ja kuitenkin. Mitä kun pelit eivät suju ja maaleja ei tule mutta kyllä annetaan vastustajalle. Paineen alla syntyy kahdenlaisia asioita: timantteja ja luovuttajia.

Valinta lienee omamme.


Valmentaja, valmennus ja sen merkitys

Ajoin viime viikolla Töölönlahden reunaa ja pysähdyin hölmöilemään puhelimeni kanssa, koska pelaajani äiti soitti. Siinä nurmikon reunassa ollessani nuori nainen ajoi ohitseni ja tervehti iloisesti. Mietin hetken aikaa, että kukas tuo oli. Sain kamani kasaan ja ajoin hänen ohitseen ja sanoin, että välillä näinkin päin. Takaani kuulin, kuinka hänen ystävänsä kysyi kuka tuo oli ja tämä nuori nainen sanoi, että hänen valkkunsa. 

Valmensin kuitenkin tuota nuorta henkilöä varmaan alle 10 kertaa. 

Valmentaminen on tärkeää. Siksi se pitäisi tehdä aina hyvin ja keskittyä siihen, mikä on tärkeää. Muistijälki voi olla merkittävä.