Jotain tekemällä saat jotain
Näin aikaa sitten uutisen jonka valmentajakollega oli jakanut sosiaalisessa mediassa. Helsingin Sanomat kirjoitti Palloliiton tulevasta satsauksesta valmentajien koulutukseen. Tavoite, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi koulutettu valmentaja on hyvä tavoite. Se, seuraako tätä panostusta menestys, on toinen asia. Sen näyttää lopulta vain aika enkä jaksa, edes minä, olla aina kriittinen. Me kaikki, jotka lajissa toimimme haluamme varmasti sitä, että asiat kehittyvät ja ennenkaikkea tulos paranee.
Ben Harper esittää kappaleessaan People lead jotain hyvin osuvaa.
"for you can lead a horse to the water but you cannot make him drink
you can put a man through school but you cannot make him think"
Mielestäni tämä koskee myös valmentajien koulutusta. Voimme laittaa valmentajat vaikka Ekkono koulutukseen ja tiedämme teorian tasolla, että tuo konsepti ei ole kelvoton. Se, mitä siitä koulutuksesta sitten valuu pelaajille on toinen seikka. Usein ei kovin paljon. Valmentaja voi olla itsepäinen otus.
Itse ajattelen asiasta niin, että miljoona ei muuta mitään. Se on vain paljon rahaa. Se, minkä pitäisi muuttua on toiminta. Paljon toiminnan muuttaminen maksaa? Ei periaatteessa mitään mutta vaatii tietysti tietoa ja tahtoa.
Meillä kaikilla ammattilaisilla on se alue, missä olemme todella hyviä. Jalkapallon muuttaminen on iso asia ja liitto tekee jo sitä eli se avaa itselleni muita suuntia. Haluan avata tässä jalkapallon oheisharjoittelun problematiikkaa ja tarkentaa, mitä se oheisharjoittelu oikeastaan on. Seuraava voi koskea ja koskeekin myös muita lajeja mutta jalkapallosta itse tiedän eniten.
Oheisharjoittelua on kaikki lajiharjoittelun ulkopuolella tapahtuva harjoittelu, jonka tarkoitus on tukea varsinaisen lajin harjoittelua ja siinä kilpailua. Oheisharjoittelua on esimerkiksi voima-, nopeus-, kestävyys-, yleistaitavuus- tai liikkuvuusharjoittelu ja harjoitukset voivat olla luonteeltaan palauttavia, huoltavia tai rakentavia.
Yksi argumentti on, että oheisia ei tarvita, pelkkä laji riittää. Ja tämä on totta jos puhutaan aloittelijoista. Pari lajitreeniä viikossa täysillä ja kehitystä tulee. Mutta jos puhumme pelaajista, joita voidaan pitää "talentteina" ja joukkueista, jotka harjoittelevat hyvin korkeilla tavoitteilla ja haluavat kilpailla ikäluokkansa parhaimpien kanssa, silloin tämä oheinen on yksi millä voi erottautua ja minkä voi tehdä paremmin.
Onko paini oheisharjoittelua jalkapalloilijalle? Onko käsipallo? Onko akrobatia? Monesti näissä asioissa mennään monipuolisuus edellä ja päädytään tekemään asioita, jotka eivät tue lajia mitenkään. Vain koska "pitää olla monipuolinen". Onko jalkapalloilijalle hyötyä juoksukoulusta tai taekwondosta?
Vastaus on kaikkiin kyllä ja ei. Kyllä varmasti jotain hyötyä voi olla vaikka mistä, ihan jo sen vuoksi, että aivot saavat uusia haasteita ja oppimista tapahtuu. Ei, koska oheisharjoittelun ei ole tarkoitus olla toinen harrastus vaan lajia tukevaa toimintaa. Käännetään asia toisinpäin. Kuinka moni painija pelaa jalkapalloa tullakseen paremmaksi painijaksi?
Kun alat ohjelmoimaan oheisharjoittelua kysy mitä haluamme saavuttaa tällä harjoittelulla? Tähän vastaus ei ole parempi peli vaan oheinen toimii aina vähän kuin metsä - se vastaa mitä sinne huutaa. Mieti siis mitä karjut. Sinun tulee olla tarkempi.
Jalkapallo on hankala peli. Jalkapallossa muuttujia ovat mm. pelaajien määrä, sään vaikutus ottelutilanteeseen, ääretön määrä taktisia mahdollisuuksia sekä pelitilanteiden jatkuva vaihtelu. Mikään yksittäisen pelaajan yksittäinen fyysinen ominaisuus ei suoraan korreloi kilpailusuorituksessa onnistumisen kanssa. Joudumme kehittämään pelaajia, jotka selviytyvät monenlaisista tilanteista ja mielellään eivät pahemmin loukkaannu.
Ainoa keino saavuttaa tämä on valita oikeat harjoitukset ja toteuttaa harjoitukset hyvin. Tähän tarvitaan lajin vaatimusten tuntemusta ja myös pelaajien taso vaikuttaa yhtälössä. Kun lähdemme ohjelmoimaan, täytyy tietää mistä lähdetään ja minne ollaan menossa. Oheisharjoittelun tarkoitus on tuoda etua kilpailusuoritukseen. Kentällä kukaan ei kysy paljon nostat penkistä eikä ylimääräistä hyvää tipu tuomarilta vaikka vedät cooperissa 3500 metriä.
Jalkapallossa voima on tärkeää, kehonhallinta on hyvä olla kovalla tasolla ja liikkuvuus myös. Tämän lisäksi pitäisi osata huoltaa kehoa ja syödä oikein. Nopeuttakin pitäisi olla. Hallittava paletti on iso. Mitä enemmän muuttujia kilpailusuorituksessa on, sitä vaikeampi harjoittelun vaikutuksia on havaita. Eli lyhyesti, emme tiedä toimiiko harjoittelu vai ei, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Oheisharjoittelu on vähän kuin ostaisi Applen osakkeen vuonna 1976, tulevaisuuteen panostamista.
Kuulin yhdessä valmentajakoulutuksessa mielipiteen, joka herätti ajatuksia. Hollannissa kuulemma harjoitellaan lisäpainoilla jo nuorien ja lapsien kanssa. Suomessa ollaan tässä perässä, koska emme pahemmin käytä junnujen kanssa painoja. Tämän kaltainen huomio voi olla hyödyllinen, jos se herättää keskustelua mutta muuten, hyödytön. Kehonrakentajat tarvitsevat painoja. Jalkapalloilijat eivät, varsinkaan lapsina.
Tavallinen valmentaja ei tiedä mitään painonnoston suoritustekniikoista eikä nyt paljon muustakaan fysiikkaharjoittelusta. Väärin tehdyt lankut on yksi asia mutta huono tempaus painoilla on jo toinen. Huono lankku näyttää kamalalta ja on hyödytön ja vähän haitallinen. Huono tempaus voi rikkoa paikkoja paljon nopeammin. Kun opettelin painonnoston tekniikoita tämä asia kerrottiin selvästi: 60kg painava nostaja tempaa 60kg - jalat osuvat maahan tempauksessa 500kg voimalla. Mitä tämä tekee usein väärin toistettuna kasvavalle ihmiselle? Ei ainakaan hyvää.
Michael Phelps on menestynyt urheilija, vahva ja hyvin harjoitettu yksilö. Phelps voitti urallaan 23 kultaista olympiamitalia, yhteensä 28 eli pari kertaa joutui taipumaan finaalissa. Hänen valmentajansa Bob Bowman kävi Suomessa jonkin aikaa sitten ja kertoi esimerkiksi sen, että Phelpsin oheisharjoittelu tapahtui kehonpainolla. Tämä ei tarkoita sitä, että kehonpainoharjoittelu on ainoa oikea vaihtoehto vaan sitä, että sillä voi saavuttaa uskomattomia, maailmanluokan tuloksia.
Mitä tämä tarkoittaa jalkapallovalmentajalle? Sitä, että kaikki mitä haluamme saavuttaa voidaan tehdä vaikka kentän reunalla, hyvin pienillä kustannuksilla ja välineillä. Ja kehonpainolla tehdessä loukkaantumisriski on pienempi. Kehonpainolla voi myös harjoitella ihan ne kaikista pienimmät junnut. Kehonpainolla voimme lisätä voimaa ja kehonhallintaa, liikkuvuutta ja nopeutta, kuntouttaa ja korjata. Kehonpainolla voi myös maata tekonurmella auringossa ja nauttia lämmöstä.
Valmentaja, mieti nyt hyvä valmentaja niitä oheisia. Lihaskunto ei ole koskaan rangaistus vaan pelaajaa kehittävä harjoite. Jos et osaa itse niin selvitä kuka osaa ja pyydä apua. Harva osaa kaikkea itse ja tämän vuoksi olen kasannut tiimin, josta löytyy osaaja akrobatiasta kehonhuoltoon, ravintoon ja voimaan sekä kaikkeen muuhun mitä lajissa kuin lajissa tarvitaan. Eli nyt tiedät myös mistä saat apua, joko vetämiseen tai sitten koulutamme seuran kaikki valmentajat toimimaan hyvin.
Ota yhteyttä tai tee itse hyvin. Laji tulee menemään eteenpäin molemmilla. Jotain tekemällä saat jotain.
Ben Harper esittää kappaleessaan People lead jotain hyvin osuvaa.
"for you can lead a horse to the water but you cannot make him drink
you can put a man through school but you cannot make him think"
Mielestäni tämä koskee myös valmentajien koulutusta. Voimme laittaa valmentajat vaikka Ekkono koulutukseen ja tiedämme teorian tasolla, että tuo konsepti ei ole kelvoton. Se, mitä siitä koulutuksesta sitten valuu pelaajille on toinen seikka. Usein ei kovin paljon. Valmentaja voi olla itsepäinen otus.
Itse ajattelen asiasta niin, että miljoona ei muuta mitään. Se on vain paljon rahaa. Se, minkä pitäisi muuttua on toiminta. Paljon toiminnan muuttaminen maksaa? Ei periaatteessa mitään mutta vaatii tietysti tietoa ja tahtoa.
Meillä kaikilla ammattilaisilla on se alue, missä olemme todella hyviä. Jalkapallon muuttaminen on iso asia ja liitto tekee jo sitä eli se avaa itselleni muita suuntia. Haluan avata tässä jalkapallon oheisharjoittelun problematiikkaa ja tarkentaa, mitä se oheisharjoittelu oikeastaan on. Seuraava voi koskea ja koskeekin myös muita lajeja mutta jalkapallosta itse tiedän eniten.
Oheisharjoittelua on kaikki lajiharjoittelun ulkopuolella tapahtuva harjoittelu, jonka tarkoitus on tukea varsinaisen lajin harjoittelua ja siinä kilpailua. Oheisharjoittelua on esimerkiksi voima-, nopeus-, kestävyys-, yleistaitavuus- tai liikkuvuusharjoittelu ja harjoitukset voivat olla luonteeltaan palauttavia, huoltavia tai rakentavia.
Yksi argumentti on, että oheisia ei tarvita, pelkkä laji riittää. Ja tämä on totta jos puhutaan aloittelijoista. Pari lajitreeniä viikossa täysillä ja kehitystä tulee. Mutta jos puhumme pelaajista, joita voidaan pitää "talentteina" ja joukkueista, jotka harjoittelevat hyvin korkeilla tavoitteilla ja haluavat kilpailla ikäluokkansa parhaimpien kanssa, silloin tämä oheinen on yksi millä voi erottautua ja minkä voi tehdä paremmin.
Onko paini oheisharjoittelua jalkapalloilijalle? Onko käsipallo? Onko akrobatia? Monesti näissä asioissa mennään monipuolisuus edellä ja päädytään tekemään asioita, jotka eivät tue lajia mitenkään. Vain koska "pitää olla monipuolinen". Onko jalkapalloilijalle hyötyä juoksukoulusta tai taekwondosta?
Vastaus on kaikkiin kyllä ja ei. Kyllä varmasti jotain hyötyä voi olla vaikka mistä, ihan jo sen vuoksi, että aivot saavat uusia haasteita ja oppimista tapahtuu. Ei, koska oheisharjoittelun ei ole tarkoitus olla toinen harrastus vaan lajia tukevaa toimintaa. Käännetään asia toisinpäin. Kuinka moni painija pelaa jalkapalloa tullakseen paremmaksi painijaksi?
Kun alat ohjelmoimaan oheisharjoittelua kysy mitä haluamme saavuttaa tällä harjoittelulla? Tähän vastaus ei ole parempi peli vaan oheinen toimii aina vähän kuin metsä - se vastaa mitä sinne huutaa. Mieti siis mitä karjut. Sinun tulee olla tarkempi.
Jalkapallo on hankala peli. Jalkapallossa muuttujia ovat mm. pelaajien määrä, sään vaikutus ottelutilanteeseen, ääretön määrä taktisia mahdollisuuksia sekä pelitilanteiden jatkuva vaihtelu. Mikään yksittäisen pelaajan yksittäinen fyysinen ominaisuus ei suoraan korreloi kilpailusuorituksessa onnistumisen kanssa. Joudumme kehittämään pelaajia, jotka selviytyvät monenlaisista tilanteista ja mielellään eivät pahemmin loukkaannu.
Ainoa keino saavuttaa tämä on valita oikeat harjoitukset ja toteuttaa harjoitukset hyvin. Tähän tarvitaan lajin vaatimusten tuntemusta ja myös pelaajien taso vaikuttaa yhtälössä. Kun lähdemme ohjelmoimaan, täytyy tietää mistä lähdetään ja minne ollaan menossa. Oheisharjoittelun tarkoitus on tuoda etua kilpailusuoritukseen. Kentällä kukaan ei kysy paljon nostat penkistä eikä ylimääräistä hyvää tipu tuomarilta vaikka vedät cooperissa 3500 metriä.
Jalkapallossa voima on tärkeää, kehonhallinta on hyvä olla kovalla tasolla ja liikkuvuus myös. Tämän lisäksi pitäisi osata huoltaa kehoa ja syödä oikein. Nopeuttakin pitäisi olla. Hallittava paletti on iso. Mitä enemmän muuttujia kilpailusuorituksessa on, sitä vaikeampi harjoittelun vaikutuksia on havaita. Eli lyhyesti, emme tiedä toimiiko harjoittelu vai ei, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Oheisharjoittelu on vähän kuin ostaisi Applen osakkeen vuonna 1976, tulevaisuuteen panostamista.
Kuulin yhdessä valmentajakoulutuksessa mielipiteen, joka herätti ajatuksia. Hollannissa kuulemma harjoitellaan lisäpainoilla jo nuorien ja lapsien kanssa. Suomessa ollaan tässä perässä, koska emme pahemmin käytä junnujen kanssa painoja. Tämän kaltainen huomio voi olla hyödyllinen, jos se herättää keskustelua mutta muuten, hyödytön. Kehonrakentajat tarvitsevat painoja. Jalkapalloilijat eivät, varsinkaan lapsina.
Tavallinen valmentaja ei tiedä mitään painonnoston suoritustekniikoista eikä nyt paljon muustakaan fysiikkaharjoittelusta. Väärin tehdyt lankut on yksi asia mutta huono tempaus painoilla on jo toinen. Huono lankku näyttää kamalalta ja on hyödytön ja vähän haitallinen. Huono tempaus voi rikkoa paikkoja paljon nopeammin. Kun opettelin painonnoston tekniikoita tämä asia kerrottiin selvästi: 60kg painava nostaja tempaa 60kg - jalat osuvat maahan tempauksessa 500kg voimalla. Mitä tämä tekee usein väärin toistettuna kasvavalle ihmiselle? Ei ainakaan hyvää.
Michael Phelps on menestynyt urheilija, vahva ja hyvin harjoitettu yksilö. Phelps voitti urallaan 23 kultaista olympiamitalia, yhteensä 28 eli pari kertaa joutui taipumaan finaalissa. Hänen valmentajansa Bob Bowman kävi Suomessa jonkin aikaa sitten ja kertoi esimerkiksi sen, että Phelpsin oheisharjoittelu tapahtui kehonpainolla. Tämä ei tarkoita sitä, että kehonpainoharjoittelu on ainoa oikea vaihtoehto vaan sitä, että sillä voi saavuttaa uskomattomia, maailmanluokan tuloksia.
Mitä tämä tarkoittaa jalkapallovalmentajalle? Sitä, että kaikki mitä haluamme saavuttaa voidaan tehdä vaikka kentän reunalla, hyvin pienillä kustannuksilla ja välineillä. Ja kehonpainolla tehdessä loukkaantumisriski on pienempi. Kehonpainolla voi myös harjoitella ihan ne kaikista pienimmät junnut. Kehonpainolla voimme lisätä voimaa ja kehonhallintaa, liikkuvuutta ja nopeutta, kuntouttaa ja korjata. Kehonpainolla voi myös maata tekonurmella auringossa ja nauttia lämmöstä.
Valmentaja, mieti nyt hyvä valmentaja niitä oheisia. Lihaskunto ei ole koskaan rangaistus vaan pelaajaa kehittävä harjoite. Jos et osaa itse niin selvitä kuka osaa ja pyydä apua. Harva osaa kaikkea itse ja tämän vuoksi olen kasannut tiimin, josta löytyy osaaja akrobatiasta kehonhuoltoon, ravintoon ja voimaan sekä kaikkeen muuhun mitä lajissa kuin lajissa tarvitaan. Eli nyt tiedät myös mistä saat apua, joko vetämiseen tai sitten koulutamme seuran kaikki valmentajat toimimaan hyvin.
Ota yhteyttä tai tee itse hyvin. Laji tulee menemään eteenpäin molemmilla. Jotain tekemällä saat jotain.
Kommentit
Lähetä kommentti