Päätoiminen, ammattilainen ja ammattimaistuminen

Emme voi kuin ihmetellä sitä itsepintaista tapaa luoda kausaliteetti otsikossa mainittujen asioiden kesken. Tämä itsepintaisuus lähentelee jääräpäistä. Kuin ravihevonen, joka tähyää kohti maalia ja tuoreita kauroja, jotka seuraavat viivan ylittämistä. Kausaliteetti on lyhen oppimäärän mukaan syy ja seuraus suhde kahden asian välillä. Ensin on syy ja sitten tulee tämä seuraus. Teoksessaan Metafysiikka Aristoteles määrittää neljä syytä joihin kaikki eri syyt voidaan luokitella: materiaalinen, formaalinen, aikaansaava ja päämääräsyy. Näistä pidämme tieteellisessä keskustelussa kiinnostavimpana aikaansaavaa syytä. Tämä on se syy, josta muutos saa alkunsa.

Päätoiminen tarkoittaa nykykielessä henkilöä, joka päätoimisesti luodakseen itselleen elämisen edellytykset tekee jotain tiettyä toimea. On olemassa henkilöitä, joiden päämäärä elämässä on ruotia erilaisia sosioekonomisia asioita. En ole sellainen. Urheilu ja erityisesti seurat ovat oma graalin maljani. Päätoimisuus on lisääntynyt tässä graalissa, maljoja ei vain nostella. Seuroihin palkataan erilaisilla hankkeilla ja tuilla tekijöitä. Tämä luo syyn. Päätoimisuus.

Kausaaliteetin määritelmän mukaan tästä seuraa, että tekijä on ammattilainen. Ammattilaiseen terminä liitetään kuin itsestään aihepiirin suvereeni hallinta tai vähintään osaaminen kategoriassa pystyn-ja-osaan-ja-tarvittaessa-vaikka-muita-opastan. David Humen filosofian mukaan kausaliteetti on kuitenkin vain havaittu suhde asioiden välillä. Mutta tätä ei voida empiirisesti varmentaa. Voiko toinen tapahtuma (syy - tässä päätoimisuus) aiheuttaa toisen (seuraus - tässä ammattilaisuus)? Tätä emme pysty varmentamaan. Hume tunnisti kuitenkin analyysillään kolme kriteeriä tällä syy-seuraussuhteelle. Spatiaallinen/ajallinen, ajallinen järjestys ja yhteyden vakioisuus. Onko päätoimisuus jokin näistä. Päätoimisuus ja ammattilaisuus eivät seuraa mitään tunnettua tila/aika-avaruus jatkumoa, eivät järjestystä eivätkä, hyvänen aika, ole vakioita. Emme Humen tunnistamilla keinoilla pysty tätä todentamaan. Lähden rohkeasti väittämään, että kaikki mikä on päätoimista ei missään nimessä kiillä, ainakaan kirkkaasti, mutta ammattimaista siitä ei vain saa. Kaksoisnegaatio.

Kausaaliketjun tulisi kuitenkin johtaa, SLU jargonilla ilmaistuna, ammattimaistumiseen. Tämä kaikkien seurojen sateenkaaren päässä lepäämä arvokas suuri asia, joka ilmiintyy päivittäistoiminnoissa esimerkiksi kirjallisen työsopimuksen muodossa. Mikä on tämä ammattimaisuus josta kaikki puhuvat mutta kukaan ei ymmärrä. Ammattimaisuus on korporaatiokentästä plagioitu käsite rutiinien rutiininomaistamiseen, ammattilaisuuden valjastaminen organisaation käyttöön. Ja seurausta päätoimisuudesta. Granger-kausaliteetin signaali X1 joka on signaalin X2 syy. Teoriaa vapaasti laajentaen, ammattimaistuminen on signaali X3 - seurausta aiemmista signaaleista. Toisin sanoen X1 ,X2 ja X3 yhdessä antamaa informaatiota käyttäen saadaan parempia ennusteita X3:lle verrattuna ennusteisiin, jotka olisi laskettu vain aiempia X3-arvoja käyttäen. Ja ennusteet näyttävät hyviltä! Eli mitä enemmän on päätoimisuutta urheilussa, sitä enemmän on ammattilaisia ja suorassa suhteessa ammattimaistuminen kuin väistämättä yleistyy. Selkokielellä; VALOn pääsihteeri on sateenkaaren päässä. Kysymys jää kuin ilmaan leijumaan - luetaanko sateenkaari vasemmalta oikealle vai oikealta vasemmalle.

Seurojen ammattimaistumisesta kirjoitti hyvän tekstin hyvä ystävä valmentaja-lehteen. Vaikka henkilökohtaisesti kyseenalaistan koko trendin ja väitän, että päätoimisuus on ainoa asia joka absoluuttisesti kasvaa. Silti. Ammattimaistuminen. Tätä sanaa viljellään enemmän kuin vehnää tässä karppaavassa hullussa maailmassa. Kun seura toimii urheiluväen mielestä hyvin, sanotaan, että siellä toimitaan ammattimaisesti, hyvin yrityksen kaltaisesti. Tämä julistus ei kuitenkaan kerro meille paljon mihin voisimme tarttua. Näin vain on tapana sanoa. Voimmeko sanoa, että huonosti johdettu yritys toimii seurojen kaltaisesti. Hetkinen. Johdettu huonosti. Kyllä. Mikään määrä kopioituja johtamisen käsitteitä ei tuo meille ymmärrystä prosessista. Patagonian perustaja Yvon Chouinard, vastentahtoinen liikemies, pitkän linjan kiipeilijä on sanonut koskien Mount Everestin valloittamista käyttäen sherpoja kantajina, pystyttämään leirejä ja vetämään 8000m tikkaita:
"...Koko ajatus jossakin, kuten Everestin valloittamisessa, on saada aikaan jonkinlaista henkistä tai fyysistä kehitystä. Jos vaarannat prosessin olet kusipää kun aloitat kiipeämisen ylös ja olet kusipää kun tulet alas."
Johtaminen kuten vuorikiipeily on prosessi. Ilman matkaa et loppujen lopuksi ole mitään. Jotkut asiat on vain tehtävä itse. Benchmarking ei ole sateenkaaren päässä. Kuten aiemmin paljastin, se paikka on jo varattu. Urheiluseura on harvinainen organisaatio - henkilöt, jotka eivät välttämättä omaa substanssia mihinkään johtavat henkilöitä, joilla tätä pitäisi olla. Vaakaa tasapainottaa se tosiasia, että sitä substanssia ei välttämättä ole koko organisaatiossa. Lainaten kauan aikaa sitten esimiehenäni hetken toiminutta henkilöä - "meillä on ollut täällä kaiken maailman maastojuoksijoita". Onhan ajatuksia kuultu, hyviäkin, mutta mitä sitten. Ei mitään. Ei urheilulla hätää ole, ei se ole minnekään menossa. Se vain puhuu siitä. Hyvä tahto ja kaunis ajatus. Ei se muuta vaadi.

Kommentit

Suositut tekstit