Ryhmän valmentaminen Kantin etiikan kautta

Valmennettavaan ryhmään kohdistuu monia voimia, joilla kaikilla on omat tarkoitusperänsä, motiivinsa. Ryhmän edustama taho haluaa tiettyjen asioiden tapahtuvan, koska taholla on intressi saada mahdollisimman suuri etu ryhmän toiminnasta. Tämä voi tarkoittaa hyvin erilaisia saavutuksia. Ryhmään kohdistuu myös odotuksia valmennettavien taholta, jokaisen individuaaliset ambitiot ja niiden kohtaaminen ryhmän yhteisten kanssa saattavat aiheuttaa ristiriitoja. Valmennettavien henkilökohtaiset taustavaikuttajat ja heidän motiivinsa lisäävät painetta ryhmän liitoskohtiin, joko rikkoen rakenteita tai lujittaen niitä. Nimensä mukaisesti valmennettavassa ryhmässä on myös valmentaja tai valmennustiimi, joka vastaa valmennuksesta. Tämä on valmennusryhmän keskeisin yksittäinen palanen ja määrittelee suuntaa minne ryhmä on menossa ja millä tavalla sinne mennään.  Valmentaja tai valmennustiimi on valittu tehtävään osaamiseen, näkemykseen, motivaatioon tai vastaavaan perustuen. Tässä valinnassa oletuksena ryhmän ohjaamisvastuu siirtyy tälle valmentajalle tai valmennustiimille. Valmentaminen vaatii yhden näkemyksen eikä voi olla demokraattista valmennustiimin ulkopuolella. Kuitenkin päivittäin valmennuksessa kohdataan tilanteita, jotka haastavat johtajuuden ja auktoriteetin, pyrkivät ohjaamaan ryhmää tai sen yksittäisiä jäseniä rikkoen ryhmädynamiikkaa ja heikentäen ryhmän henkeä.

Kantin eettinen järjestelmä perustuu vapaudelle – vain vapaita olentoja voidaan velvoittaa eettisesti. Myös valmennettavassa ryhmässä oleminen perustuu vapaudelle, kenenkään ei ole pakko olla valmennuksessa. Mikäli jossakin tilanteessa en olisi mitenkään voinut toimia toisin kuin toimin, en myöskään olisi vastuussa toiminnastani. Esimerkiksi painovoimalakia minun on pakko noudattaa. Koska Kantin etiikka perustuu vapauteen on moraalilain, sen ylimmän periaatteen, oltava täysin riippumaton ulkoisista ja satunnaisista tekijöistä. Moraalilain on oltava myös universaali eli sen on velvoitettava kaikkia kaikkialla. Se on riippumaton erityisesti kulloisestakin eettisestä subjektista, hänen ominaisuuksistaan, tunteistaan, uskomuksistaan ja ympäristöstään. Olemalla paikalla valmennustilanteessa sitoudun noudattamaan moraalilakia, koska olen siellä vapaasta tahdostani. Viemällä lapseni valmennukseen, omasta vapaasta tahdostani, sitoudun myös noudattamaan moraalilakia. 

Kantin absoluuttisesti velvoittavan  moraalilain eettinen käsky on kategorinen imperatiivi. Kant erottaa sen vain ehdollisesti velvoittavista hypoteettisista imperatiiveista. Hypoteettinen imperatiivi on muotoa ”jos tahdot A:han, mene B:hen”, kun taas kategorinen imperatiivi on kaikessa yksinkertaisuudessaan muotoa ”mene A:han (halusit minne tahansa missä tahansa tilanteessa)”. Täten ollen täysin riippumaton muista tekijöistä, on Kantin mukaan olemassa vain yksi kategorinen imperatiivi, jolle hän itse esittää kolme eri muotoilua. Ryhmän valmennukseen sekä sisällön että asian yksinkertaistamisen vuoksi keskitymme selkeästi tunnetuimpaan muotoiluun.

”Toimi vain sellaisen maksiimin mukaan, jonka voit samalla toivoa tulevan yleiseksi laiksi”.  Maksiimi tarkoittaa subjektiivista toimintaperiaatetta. Tämä sääntö on hyvin suoraviivainen. Kun toimin tietyn periaatteen mukaan, minun tulee pohtia aina, voisinko toivoa kaikkien muiden toimivan myös tämän periaatteen mukaan. Jos haluan valmennettavana jotain erivapauksia (kuten tehdä harjoituksissa oman mieleni mukaan muista välittämättä), minun tulee kysyä itseltäni, josko kaikki saisivat saman erivapauden, toimisiko ryhmä enää tarkoitetulla tavalla. Tai vaihtoehtoisesti valmennettavan vanhempana, jos haluan jonkin erityisen toimenpiteen lapselleni, kuten puuttua peluuttamiseen, tulee minun kysyä miten käy ryhmälle, jos kaikkien muiden vanhemmat toimisivat täsmälleen samalla tavalla. Tiedämme kaikki, että tällainen toiminta voi hajottaa ryhmän ja tehdä toimintaympäristöstä mahdottoman. Kategorisen imperatiivin muotoilee käytännöllinen järki, minkä johdosta epäeettisesti toimiva henkilö toimii siis irrationaalisesti, eli vastoin järkeä.

Tietenkään kategorisen imperatiivin soveltaminen ei ole täysin ongelmatonta universaalina moraalilakina mutta valmennettavan ryhmän viitekehyksen kautta se yksinkertaistuu kenties hieman. Meidän ei tarvitse huomioida kaikkea olevaa vaan ainoastaan ryhmä ja sen päämäärät. Toiminnan eettisyyden arvioinnissa sanotaan olevan neljä askelta: maksiimin muotoilu, maksiimin muuttaminen yleiseksi laiksi, lain seuraamisen ristiriidattomuuden käsittäminen ja lain todellinen haluttavuus yleiseksi laiksi.

Esimerkiksi maksiimi: harjoituksiin ei tarvitse mennä. Selvästi kaksi ensimmäistä toteutuvat ja on myös selvää, että sellaisen maailman voi helposti kuvitella, missä harjoituksiin osallistuminen on vapaaehtoista. Sääntö on myös yleiseksi laiksi haluttava. Säännön negaatiota (harjoituksiin on pakko mennä) emme missään tapauksessa voi toivoa yleiseksi laiksi vapaina yksilöinä. Maksiimi: jos en mene harjoituksiin en ilmoita asiaa ajoissa valmentajalle oikeita kanavia pitkin. Maksiimin pystyy muotoilemaan ja myös kolmas ehto toteutuu – tällainen maailma on kuviteltavissa. Neljäs ehto ei kuitenkaan toteudu koska emme tahdo maailmaa, jossa tällainen sääntö olisi voimassa. Tällainen olisi vastoin valmennettavan ryhmän etua suhteessa päämääriin sekä vastoin velvollisuuksia.

Kantin etiikka jatkaa velvollisuuksista, järjestä ja  postulaateista mutta niissä mennään syvemmälle kuin on tarve. Valmennettavan ryhmän toiminnan ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi meille riittää yksinkertaistettu annos Kantin etiikkaa. Olimme kuka tahansa ryhmässä vaikuttava ja toimiva, tulee meidän käydä läpi nuo neljä vaihetta käytännölliseen järkeen perustaen. Jos kaikki tekisivät kuten minä toimisiko ryhmä paremmin. Olemme urheilijoita, valmentajia ja tukijoita vapaasta tahdostamme ja näin eettisesti vastuussa kokonaisuudesta omalta osaltamme.