Urheilu on kuollut

Urheilu, kuten sen tunsimme, kuoli vuodevaihteessa. Tänään sen muistotilaisuus pidettiin aamusella. 

Näin voisi hyvin olla. Ehkä näin pitäisi olla. Sen sijaan kokoonnuimme kuulemaan urheilun uusista tuulista. En tiedä. Ehkä olen kyyninen. Ehkä olen menettänyt uskoni. Ehkä. Ehkä mielestäni urheilu kiipeää puuhun perse edellä. Ehkä olen vain tyhmä ja epätieteellinen. 

Mikä minua häiritsee ja risoo. 

Suomessa on ei ole lahjakkuuksia. Suomessa ei ole resursseja. Mutta Suomessa on osaamista. OSAAMISTA. Minkä osaamista? Parempaa valmennusta? Parempaa tutkimusta? MITÄ? Rivien välistä voidaan lukea, että urheilijat eivät ainakaan kovin hyviä ole?

Jos sanotaan, että kahden vuoden pilotissa palvelut eivät oikein löytäneet kohderyhmiä? Ehkä kyse ei ole tiedotuksessa vaan siinä että tarjotut palvelut ovat kuin venäläinen perseenpöristin. Ei mahdu perseeseen eikä pörise. Vaikka tutkimuksessa kuitenkin selvitetään tärkeitä asioita. Tietenkin. 

Tutkimuksen elinkaari: 

Vaihe yksi. Heitetään keihästä molemmat kädet taskussa. Välineen hallinta on haastavaa ja se ei lennä. Keihäänheitto vaatii selvästi käden.  

Vaihe kaksi. Heitetään keihästä oikealla kädellä vasen käsi taskussa. Ei se lennä kovin hyvin. Heittäjä on selvästi vasenkätinen.

Vaihe kolme. Heitetään keihästä molemmat kädet vapaana. Ei se lennä vieläkään hyvin mutta suoritus oli vapautunut. Selvästi keihäänheitto on taito jota tulee harjoitella ilman kahlittuja raajoja. 

Tutkimus valmis. Lisätään osanen biomekaniikkaa, muutama osa fysiologiaa, ripaus psykologiaa ja n=567. Tutkimus julkaisuun. 

Lapsellista piruilua. Tiedän. Mutta otetaan vasta lämpöä, koska päästään kohti tärkeitä asioita. Suomalaisen urheilueliitin perisynti mainittiin tänään. Ja se menee näin: "meillä on ollut useita hyviä lähtöjä tähän...." MITÄ!? Mitä ovat hyvät lähdöt? Lähdöt ovat asioita jotka eivät johda mihinkään. Niistä ei tule mitään. Ei tulla koskaa perille. Ei ole olemassa mitään lähtöjä. Tai on mutta ne on sitä porukkaa varten joka ei saavuta mitään. Suomalaisen urheilun pelastajakaarti ei ole tajunnut tätä asiaa vielä eikä varmaan koskaan tajuakaan : 

Jos joudut säästämään lentääksesi business luokassa -  et kuulu sinne. 

Jos et tätä ymmärrä, ei sitä kannata sinulle selittääkään. Pyritään johonkin jota ei voida ymmärtää.  Kuten HUMU. Tavoitteena on excellence eli pyrimme siis johonkin jota ei voi edes suomenkielellä sanoa. Sen saavuttaminen voi olla vaikeaa. Onneksi vaikeisiin kysymyksiin voidaan jättää puuttumatta. Kunhan saadaan 200 ammattivalmentajaa. 

Valmennus. Jäin miettimään seuraavaa asiaa. Jos paraolympialaisten maalipallon otteluseurannalla saadaan hyviä tuloksia yhdellä olympiadilla ja valmentaja pitää tämän jatkoa ehdottoman tärkeänä oman jatkamisensa kannalta. Eikö valmentaja ole siis oppinut mitään? Onhan se hienoa jos ei tarvitse itse seurata edes otteluita. Ja kuinka paljon pitää panostaa lajiin joka ei kiinnosta ketään. Ei pahalla mutta näin se vaan on.  Ajatus ilmoille joukkuelajien valmentajista. Jos valmentaja ei ole koskaa saanut potkuja valmentaja ei ole koskaan tehnyt mitään kiinnostavaa ja koittanut muuttaa peliä. Oikeastaan toimii kaikkeen. Jos sinua rakastetaan olet tylsä. 

Mitä muuta. Urheilun kaupallista puolta kaivataan pelastajaksi. Asia otettiin esiin väärässä paikassa. Kävi ilmi ainakin se, että asiasta ei ollut minkään valtakunnan käsitystä. Markkinointi ei ole viisasten kivi. 

Ehkä urheilu ei ole kuollut. Ehkä se ei ole koskaan edes syntynyt.