Oodi pelisilmättömyydelle
Syystä tai toisesta tunsin suurta tarvetta osallistua keskusteluun arvoista ja keskustelun arvosta. Ajanmukaisena ajattelijana ja renesanssihenkisenä yleisnerona luonnollinen tapa osallistua on tälläinen blogi. Eli tästä tämä lähtee.Ehkä joku seuraa ehkä ei. Ihan sama sinänsä. Ehkä tämä on vain reflektointia.
Haluan tehdä pelinavauksen pelisilmättömyyden suuntaan. Urbaanin sanakirjan mukaan pelisilmä koostuu kahdesta asiasta: a) hyvästä tilannetajusta ja b) kyvystä tehdä nopeita johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaisesti. Pallopeleissä pelisilmä määritellään pelaajan pelaajan taidoksi aavistaa ja ymmärtää ennalta pelin kulku ja pelivälineen liikkeet. Pelisilmätön ihminen ei ole tyhmä. Välttämättä. Hän vain näkee maailman kovin mustana ja valkoisena vaikka todellisuus on vain ja ainoastaan harmaa. Hän tietää asioita. Ehdottomalla varmuudella. Asioiden ehdoton tietäminen on minulle punainen vaate. Tähän vaikuttaa itselle syystä tai toisesta läheinen teos eli Nassim Talebin Musta joutsen, joka tarjosi viitekehystä ehdottoman tietämisen ehdottomaan kieltämiseen. Ehdoton tietäminen liittyy vahvasti pelisilmättömyyteen. Pelisilmätön voi olla ilman tietämistä ja asioita voi myös ehdottomasti tietää ilman tietoa.
Nokkelan ja viisaan ero - nokkela selviää helposti tilanteista joihin viisas ei koskaan joudu. Pelisilmätön ihminen ei tämän määreen mukaan voi olla viisas, koska hän ei osaa lukea tilanteita, ihmisiä eikä haistella "viboja". Eli hän joutuu selviämään tilanteista joihin oma havainnoinnin puute johtaa. Helppoa. Ei, koska pelisilmättömyyteen liittyy yleensä tämä ehdoton tietäminen ja täydellinen itsekritiikin puute. Eli henkilö ei edes havaitse, että tilanne on syntynyt, ollut ja mennyt. Vuorovaikutus on hyvin väkinäistä tälläisen henkilön kanssa kun "ei se vaan tajuu mitään". Tulee tunne, että vaikka olemme fyysisesti suhteellisen lähellä on etäisyytemme ajan, tilan ja ihan kaiken avaruudessa muutaman sadan valovuoden päässä. Emme kohtaa. Ei auta lähteä valonnopeudella kohti jos toinen menee poimunopeudella karkuun.
Kuinka siis parannetaan ihminen, jolla ei omasta mielestään ole mitään parannettavaa. Voiko virheettömyyden viitan riisua hellästi vai vaatiiko se räväkkää otetta ja sankaruutta. Sankarinhan tunnistaa perinteisesti siitä, että sankari pukee itsensä päinvastaisessa järjestyksessä - kalsarit on päällimmäisenä (teräsmies, batman...). Tähän ei ole vastausta tässä osoitteessa. Pelisilmättömyyden ja ehdottoman tietämisen suojamuuri on vailla säröjä, sitä on vaalittu ja kovetettu useasti vuosikausia. Kuitenkin Helmin syvännekin vallattiin Keskimaassa. Kenties tässäkin vastauksena on Sarumanin örkit.
Haluan tehdä pelinavauksen pelisilmättömyyden suuntaan. Urbaanin sanakirjan mukaan pelisilmä koostuu kahdesta asiasta: a) hyvästä tilannetajusta ja b) kyvystä tehdä nopeita johtopäätöksiä ja toimia niiden mukaisesti. Pallopeleissä pelisilmä määritellään pelaajan pelaajan taidoksi aavistaa ja ymmärtää ennalta pelin kulku ja pelivälineen liikkeet. Pelisilmätön ihminen ei ole tyhmä. Välttämättä. Hän vain näkee maailman kovin mustana ja valkoisena vaikka todellisuus on vain ja ainoastaan harmaa. Hän tietää asioita. Ehdottomalla varmuudella. Asioiden ehdoton tietäminen on minulle punainen vaate. Tähän vaikuttaa itselle syystä tai toisesta läheinen teos eli Nassim Talebin Musta joutsen, joka tarjosi viitekehystä ehdottoman tietämisen ehdottomaan kieltämiseen. Ehdoton tietäminen liittyy vahvasti pelisilmättömyyteen. Pelisilmätön voi olla ilman tietämistä ja asioita voi myös ehdottomasti tietää ilman tietoa.
Nokkelan ja viisaan ero - nokkela selviää helposti tilanteista joihin viisas ei koskaan joudu. Pelisilmätön ihminen ei tämän määreen mukaan voi olla viisas, koska hän ei osaa lukea tilanteita, ihmisiä eikä haistella "viboja". Eli hän joutuu selviämään tilanteista joihin oma havainnoinnin puute johtaa. Helppoa. Ei, koska pelisilmättömyyteen liittyy yleensä tämä ehdoton tietäminen ja täydellinen itsekritiikin puute. Eli henkilö ei edes havaitse, että tilanne on syntynyt, ollut ja mennyt. Vuorovaikutus on hyvin väkinäistä tälläisen henkilön kanssa kun "ei se vaan tajuu mitään". Tulee tunne, että vaikka olemme fyysisesti suhteellisen lähellä on etäisyytemme ajan, tilan ja ihan kaiken avaruudessa muutaman sadan valovuoden päässä. Emme kohtaa. Ei auta lähteä valonnopeudella kohti jos toinen menee poimunopeudella karkuun.
Kuinka siis parannetaan ihminen, jolla ei omasta mielestään ole mitään parannettavaa. Voiko virheettömyyden viitan riisua hellästi vai vaatiiko se räväkkää otetta ja sankaruutta. Sankarinhan tunnistaa perinteisesti siitä, että sankari pukee itsensä päinvastaisessa järjestyksessä - kalsarit on päällimmäisenä (teräsmies, batman...). Tähän ei ole vastausta tässä osoitteessa. Pelisilmättömyyden ja ehdottoman tietämisen suojamuuri on vailla säröjä, sitä on vaalittu ja kovetettu useasti vuosikausia. Kuitenkin Helmin syvännekin vallattiin Keskimaassa. Kenties tässäkin vastauksena on Sarumanin örkit.
Kommentit
Lähetä kommentti